Ken siellä nokkivi ikkunaan? —
»Avatkaa ikkuna hetkeks vaan.
On tuuli kylmä. On jäässä maa.
Ma kuolen kohta. En ruokaa saa.
Jos tupaan pääsen, mä tyydyn vähään,
vaikk' ortehen kaikkein pienimpähän.»
Ja lapset lintusen ottivat,
ja leipäns' sille he jakoivat.
Näin meni talvi. Mut lumi suli
ja kevät armas se taasen tuli.
Taas ruutuun nokkasi lintunen.
Ja surren laskivat lapset sen.
Pois pääsi se näin,
lens taivohon päin
ja lauleli luojaansa ylistäin.
Z. Topelius.