Kevätlintuja ilmassa leijaa,
joka oksalla laulaen heijaa:
tirlit, tirlit, tit, tii!
Ken käsitti lintujen kielen,
kuka ymmärsi vienojen mielen?
Mitä lie: tirlit, tit, tii?
Joku tuumii: riemua pelkkää
koko metsä soipi ja helkkää:
tirlit, tirlit, tit, tii!
Mitä toinen riemuksi luulee,
siinä toinen kaihoa kuulee —
mitä lie: tirlit, tit, tii?
Se on kaikki, mit' aatella taidat,
ilot avarat, murheet kaidat:
tirlit, tirlit, tit, tii!
Se on keväin: »Terve!» ja »tule!»
ja syksyin: »Muistohos' sule!» —
Tirlit, tirlit, tit, tii!
Aune Krohn.