Makeasti oravainen
Makaa sammalhuoneessansa;
Sinnepä ei Hallin hammas
Eikä metsämiehen ansa
Ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta
Katselee hän mailman piirii,
Taisteloa allans' monta;
Havu-oksan rauhan-viiri
Päällänsä liepoittaa.
Mikä elo onnellinen
Keinuvassa kehtolinnas'!
Siellä kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnass':
Metsolan kantele soi!
Siellä torkkuu heiluhäntä
Akkunalla pienoisella.
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen iltasella
Unien Kultalaan.
Aleksis Kivi.