Minkä kuvana näkee tai runona kuulee, se syöpyy poistumattomaksi
mieleen. Kuvastojen täydennykseksi on Ilvola aiottu. Tutustukoon lapsi
jo varhain siihen eloa sykähtelevään kuvaan, jonka kirjailija luovana
taiteilijana on saanut luonnosta.
On sanottu, että ainoa yhdysside nykyisten oppiaineitten välillä on
hihna, jossa poika kantaa koulukirjojaan. Olkoonpa Ilvola tässäkin
suhteessa askel yhteistyöhön oppisuunnitelmamme eri aineiden kesken.
Tyydyttäköön se lopuksi sitä alkeellista rytminkaipuuta, joka jo
pienessä lapsessa esiintyy, ja valmistakoon se nuoren mielen alttiiksi
myöhäisemmällä iällä vastaanottamaan runouden suoman tyydytyksen.
Helsingissä toukokuulla 1924.
E.F. ja H.K.