Laulan riemusta runoja,
Hyreksin hyvillä mielin
Kansan kasvavan ratoksi,
Iloksi esi-isillen,
Kun on meillen kuulumassa,
Ilmestyi iloinen juhla,
Jota oun toivonna toella
Halun hartahan perästä,
Elinaikani aatellut
Tunnossani tuolla lailla.
Nyt on toivo toeksi käynyt,
Näkyvät nämät sanomat,
Kun on päässyt päätöksissä,
Viinankeitosta kerinnyt,
Kieltokirjat kiitämässä,
Laitettu laki hyväksi
Saarnastuolissa sanoa,
Pappiloihen paukutella,
Jotta ei kokkahan kohota,
Panna viinapannuloita.
Siitä on iloinen juhla,
Suomen kansalla suloinen,
Karjalassa kaikin paikoin
Riemulaulut lauletahan.
Savon ukot ne sanovat
Keskenänsä kerkeästi,
Istuvat ilossa tästä,
Hyrskyvät hyvillä mielin:
"Ei se nyt nykyissä vuonna
Paloviina paljon saane
Ihmisraukkoja isosti
Turmella joka tuvassa,
Syöstä pirtistä pihallen,
Ulos uksista ajella,
Tuikkiloia turvallensa;
Niinkuin ne elivät ennen,
Joivat joukoissa isoissa."
Tarkkahan meni tavarat,
Kassat kaikki tyhjenivät,
Elopurnut puolenivat,
Josta oli näkyvä nälkä
Joka paikka paisumassa,
Varsin vaikia valitus,
Ahistus alinomainen,
Vielä oli ilmi ilkeyet,
Paljolti tavat pahimmat,
Joita en kaikkia katala,
Ylös ymmärrä sanoa.
Monta se veljestä vetäisi
Varsin vankihuonehesen,
Isät jätti itkemähän
Huti huolessa kovassa;
Mammat maistoivat surua,
Sukulaiset suuret harmit,
Koska talvet taitavasti
Joivat joukoissa isoissa.
Nyt on suonut suuret herrat,
Valtamme vapaasukuiset,
Kultarinnat riemujuhlan
Tänne antoi täysin määrin,
Lahjoitti hyvän lakinsa
Suomalaisillen suvuillen,
Koska kielsi kirjan kautta
Viinankeiton kerrassansa,
Josta kilvoin kiittelemme
Lapsi raukat lauluissamme
Suomen suuren ruhtinoita,
Kultarintoja koreita,
Koska taas kohosi tänne
Valon aurinko vakava,
Pilkoittaapi pikkuruisen.
Anna armias Jumala,
Suo Suomen valtiollen
Vielä vasta vissi muisti,
Jotta laittaisi lakeja,
Tulis tuomio kovempi,
Päätöskirja kielteleisi
Siksi ilmoiseks ijäksi
Poisi viinan polttamisen,
Pannun koukkuhun panennan,
Myrkkyjuoman juoksemisen,
Jotta ei veisi viinan virta,
Syöksisi kovan syvällen,
Jossa uivat uitterasti,
Veljet viisahat viruvat,
Kaikki kaatuvat katalat.
Nyt on jo lakannut lammit,
Viinan virrat kuohumasta,
Jotta ei vanhoja vajoita,
Kaa'a keskenkasvuisia,
Miehet on seissut selvin päini,
Akat astunna hyvästi,
Ilman viinan viskomatta,
Pahan ruoan ruoksimatta.
Pohmelo on pois hävinnyt,
Päänkivistys kirvonnunna,
Muoto on muuttunna keralla,
Iho ihmisen näöksi.
Toimi on kanssa kaunihimpi,
Äly äijeä parempi,
Tunto on tullunna hyväksi,
Miesten laatu lauhkiaksi,
Käyvät selvänä käräjät,
Peijahat hyvin pitävät,
Kaikki kestit kaunihisti;
Eivät kilju kirkomäillä,
Huua Herran huonehessa,
Kaikki kauppansa pitävät
Ilman viinan viskomatta.
Vielä on vastusta vähäisen,
Turmiota paikoin tullut,
Koska on piru pilannut
Ihmisraukat ilkiöiksi,
Kun eivät elele tässä,
Laittele lakia myöten.
Erätyöt panevat paikoin,
Piilopannuja pitävät,
Joilla hyö saloa saavat,
Myrkkyjuoman juoksuttavat,
Jolla etsivät etuja,
Julmat voitot juomareilta,
Paljolti pahuutta tuovat
Ilmi ihmisten seassa.
Pitäis piiskoja piruillen,
Ensi kerran keitännästä;
Kun ei tulisi tuosta mieltä
Vielä viinankeittäjillen,
Siitä västinkii vähäisen,
Parisaksi[23] panna heillen;
Sitte ei sillä juomallansa
Pahennusta paljon toisi:
Saisi tyrmässä tuletta
Viinankeittäjät tointa,
Kahleissa lepakkomiehet,
Myrkkyjuoman juoksuttajat.