Kellä ompi kelvollinen
Kiitosuhri uutisesta,
Vuoen viljaisen tulosta,
Jonka puolehen Jumala,
Leppyisemmin suuri Luoja
Katsoisi kuin Kainin uhriin?
Kuka käypi kymmenestä,
Samoin kuin Samarilainen,
Kiittämässä korkiata
Armon eestä auttajata,
Päästyänsä puutoksesta,
Johon oisi oijennunna,
Joll'ei jauhoja Jumala,
Siunannunna suuri Luoja
Esivallalle varoja,
Eloa etelämaalle,
Jotta tuli toiset puolet
Näljän alta autetuiksi,
Puutteesta pelastetuiksi?
Vaikka surveella sivussa
Oli monta orpolasta,
Vaipua vähävaraista,
Kunnes antoi askeleensa
Lihavuutta suuri Luoja
Tiukkua tykönä touvon,
Kunnes jou'utti Jumala
Uutis-elon uupuneille,
Näljissänsä nääntyneille.
Senpä täytehen teräänsä
He'elmöivän Herran lahjan
Auttoi auransa jälehmät,
Suuri Luoja lämpöisellä,
Ihanalla ilmallansa,
Sateilla soveliailla.
Kasvatti ylenkatsotut
Pellot, jotka pensastuivat,
Metsähalmeetkin haleten
Kasvoi paikoin puskapäihin,
Lynsähän lyhästelihe
Paksun päänsä painon alla;
Eksyi turmelus elosta,
Ruoste poikkehen rukihin
Päästä paksusta pakeni:
Ompi runsas riihessäkin
Saalisna ruissatanen;
Ompi samoin ohravilja,
Ei puine epä-ituista,
Riihentappaja takone.
Ompi nurkka noilla määrin
Kuin ennen elon mitassa,
Viljavuosina välisten:
Nurkka rii^essä ryhötti;
Ompa vielä oiva vilja,
Myllyssäkin mainittava,
Kiven alla kiitettävä:
Ei puollu jauhopussi,
Säkki vuoroonsa vähene,
Kiven varkautta vajene,
Tullin ottoa ohene;
Ompa vielä valkiata,
Ihanaa, loistavata,
Leipoessa Luojan lahja.
Ompa vielä oiva leipä,
Eessä ihmisen ihana,
Kaunis pöyällä katsella,
Herran anne atrialla.
Ompa maistaissa makeeta,
Suusta nauttien suloista,
Maamme manna mieluisata.
Ompa luulla onnen vuosi,
Näistä aineista näkyen,
Saatuna Savonkin maahan.
Jopa vielä viljavuoen
Antoi meille ontuneille,
Kylmän Pohjan kynnön alle,
Jopa vielä viimeisetkin
Suvitouvot suuri Luoja,
Tarkoin taivahan Jumala
Varjeli vilun vioista,
Nekin heikoimmat he'elmät,
Kukkakasvit kuuraöistä,
Herra säästi hallan eestä.
Vielä kostoksi keväisen,
Pohjatuulen palkinnoksi,
Salli vanhan vaarallisen
Laurin päivän lämpöiseksi;
Tämän ilmansa ihanan
Piti vielä Pärttylinä.
Yhtäläinen lämmin aina
Kesti kelpoinen kesäinen,
Syksykuussakin suloinen,
Että kelpasi elonsa
Leikata vähin lekeinsä,
Nuttu päällä nuutumatta
Aumata jälestä aina.
Niinkuin ensinnä eläimen
Ruoka raitisna kokohon
Tuli heinät hempiänä,
Samoin saatihin sateetta
Kaikki viljat virhetöinnä,
Riista riihiinki puhasta.
Osapuille oiva vuoen
Lauloin lahjan Luojan suuren,
Saatuna Savonkin maahan,
Vaan ei taia vanhan tuiman
Näljän entisen e'estä
Vielä vuosi viljavainen
Tuntua hyvätuloinen,
Kesteä elatuskeino
Ajast'aian atriaksi.
Vaan se kaiken viljan Herra,
Elon antaja apunsa,
Siihen siunauksen sivussa
Suuri Luoja lainattohon,
Että kestäisi eloa
Meiän maassamme omassa,
Jotta vielä vuo'n lopuksi
Ulottuisi uutiseenki,
Että vähän erkaneisi
Näljän sairaus Savosta,
Ett'ei eineeksi ahoilta
Lapset aina leiväksensä
Suolaheiniä hakisi,
Että saisivat surutta
Isän lahjasta iloita,
Leikitellä leivän kanssa,
Että köyhä kylvötöinkin
Saisi rikkaalta ravinnon
Työnsä teolla tienanneeksi,
Josta hänkin Herrallensa,
Niinkuin rikas riistastansa,
Toimittakoon vuo'n tulosta,
Kiitosuhrin uutisesta.