Soittakootten seurakunta,
Laulakootten lapset meiän,
Veisaten iloista virttä,
Kiitosvirttä keisarille,
Joka kirkon kiitettävän
Antoi rauhassa raketa,
Suomen suureksi hyväksi,
Seurakunnan kunniaksi.
Jos on harppusi hajonnut,
Karsinoinut kantelesi,
Ota koppa koivupuusta,
Harppu hongasta hotaise,
Että soittosi sopisi,
Luonnistuisi laulantosi,
Niinkuin mielessä menisi,
Aivosi ajattelevi.
Laula vielä kiitosvirttä
Intendentillen ilosta,
Kuin on kuulusti kuvannut
Joka tempun temppelistä,
Tehnyt kaavan kaunihimman,
Plaanin laittanut hyvimmän.
Siitä on nyt Jouhenniemen
Aittokannan kankahalle
Tehty temppeli jaloimpi,
Huone hongista rakettu,
Pantu päällen paanukatto,
Rautarännit räystähille,
Joka kulmalle kurimus,
Ve'entorvet toimitettu.
Vielä siitä vissi määrä
Korkiammallen kohottu
Torni toisella tavalla,
Kirkon päällen kiinni pantu;
Siinä on joka sivulla
Akknnoita aivan paljo,
Sieltä loistaapi sisälle
Valon kirkkahat kipunat;
Sen on rauasta rakettu
Katto ruohon karvallinen,
Vielä risti viimeiseksi
Tornin päähän toimitettu,
Sen on päähän kiinni pantu,
Ukonlanka laitettuna,
Tulen tuiman esteheksi,
Pilvivalkian varaksi.
Vaan mitäs minun pitäisi
Vielä virkkoa enemmän,
Jos ma seinistä sanoisin,
Aivan paljo akkunoista,
Eli patsaista puhuisin,
Tahi lausun lehtereistä,
Kun on kaikki kaunihisti,
Jaloimmasti jatkettuna
Kelpo mestarin mahilla,
Tolpon toimella hyvällä.
Ei saata sanoilla näillä
Tulla tolkku toisen päähän,
Vaikka vielä viisi vuotta
Tätä laulua latoisin,
Virsi pitkäksi viruisi,
Laulu loppumattomaksi;
Kun ei sattune sanani
Syvemmältä syytä myöten,
Kuin on kuuluisa rakennus,
Julkinen Jumalan huone,
Joka luonnon liikuttaapi
Siihen mennessä sisälle.
Siitä Sullen suuri Luoja,
Armias avara Herra,
Saisin töistäsi sanella,
Kiitosvirttä veisaella,
Kuin oot luonut luomisessa
Siksi paikaksi pyhäksi,
Kussa kunnianimesi
Saarnataan, pyhä sanasi.
Saapi siihen sielunsairas
Aina astua sisälle
Syämmellä särjetyllä,
Armoalttarin etehen.
Siinä löytää lääkityksen
Synnin haavoillen syvillen,
Aina siin' on armopöytä
Tarjon' Tuonen vierahille.
Saapi siinä saarnamiehet,
Sielunpaimenet parahat
Seurakunnalle sanella
Julkisen Jumalan töistä,
Olla orpojen ojennus,
Horjuvaisten hoitajana,
Että kansa kaikenlainen
Synnintuntohan tulisi.
Senpä suokohon Jumala,
Sallikoon suloinen Luoja,
Että tässä huonehessa,
Tässä paikassa pyhässä
Sinun siunattu sanasi
Tuottaisi hyvän he'elmän,
Eikä sammuisi surussa,
Tien ohessa tallattaisi,
Eikä orjantappuroihin
Tukahtuisi turmiollen,
Vaan se tuottaisi tuhannet,
Saattaisi sa'at he'elmät,
Josta herkkuja hyviä
Kaikki me karitsan häissä
Saamme taivahan talossa
Aina nautita ilolla.
Vielä virkkaisin enemmän,
Vaan oon kolmea vajaalla,
Kiurun kieltä, Väinön mieltä,
Kymäläisen kanteletta,
Jolla on komia koppa,
Ääni äijän maksavainen,
Vaikk' on nauloja vajaalla,
Nouattaissa nuottiloita.