Kyllä on syytä Suomalaisten,
Tapa vanha talonpoian
Runolaululle ruveta,
Sanat pääksen solmiella.
Laula, laula Suomalainen,
Kaunis kielikumppalini,
Nosta nokkasi noesta,
Pääsi painosta ylennä!
Sanat vaa'alla valitse,
Puhehesi puntarilla,
Ilolla isiä kiitä,
Jumalata julkisesti,
Kuin on suonut Suomen kielen
Oppihin otolliseksi,
Parannuksen alle pannut,
Jota on kauvan kaivattuna
Talonpoikaen taloissa,
Kun ei tuttu tuomarilta,
Raatiherroilta hyviltä
Suomen kielen kirjoitusta.
Vaan nyt juohatti Jumala,
Kielten tuntia tukitsi
Miesten mielehen hyväen,
Oppineihen otsaluuhun,
Jotka alkoi aprikoia
Poletun puheemme puolta,
Tuosta toiste toivotahan
Suomen parallen parannus.
Miehet ennen matkan mietti,
Urot raivasi ratoja.
Piä Beckeri pelisi,
Hyvä herra huomiosi,
Saata Suomellen sanoja
Suomalaisten suun sisähän.
Niinkuin rautaista raetta,
Somerota santavuoren,
Miliona miestä päällen,
Puoli poika huittiollen,
Jotka viskovat vipuina,
Ulos ampuina ajavat
Muihen kielten murtehita,
Venskan vieraita sanoja:
Että Suomen suuri raati,
Siihen suostuisi senaati.
Luoja teillen lainattahan,
Antakohon Armon Herra
Mielen mestarin parahan,
Opettajan oivalluksen
Kielen juurta jatkamahan,
Vaan ei mökön mieltä myöten.