Kuules kulta veitoseni,
Hyvä Suomen Suomalainen,
Mit' on mieleni sanella,
Iloani ilmoitella,
Kuin on kulta keisarimme
Aivan armias peräti,
Vaikka pelko peljätteli,
Pani kansan parkumahan
Uuen tullessa isännän.
Nyt saatan minä sanella,
Kerran kerskata hyvästi,
Ett' on oiva onni meillä,
Vahva vartia väkevä,
Joka laittoi laupiaasti,
Varsin vaivamme vähensi.
Kuinkas luet kuinka paljon
Aina maasta maksettihin
Uusia ulostekoja,
Joita niilläpä nimillä
Ulos otti Ruotsin kruunu,
Ett'en saattane sanoa.
Enkä tarvitse enempää,
Kuin on hyvin kyllä tuttu,
Jos ma lauluillen lähenen,
Huuan kaiken kansan kuullen,
Kuinka saa kukin kotona
Varsin istua ilossa,
Lauleskella lapsillensa
Vakaisesta vartiasta,
Aleksanterin avuista,
Ensimmäisen ennätöstä,
Jonk' on Luoja itse luonut
Varsin varresta somaksi,
Ihanaksi ihmiseksi,
Yli kaiken ymmärtäväks.
Jos ma verraksi vetäisin,
Salomonia sanoisin,
Josta kaikki kirjoitukset
Kirjoittavat kaunihisti,
Niin ma luulen mielessäni
Ja saatan sanoa muitten,
Että vielä viisahampi,
Monin kerroin kuuluisampi,
Meiän vahva vartiamme,
Riistasta rikas peräti,
Varsin väestä voimallinen,
Suomen suuren saatuansa.
Armon aukaisi ihanan,
Antoi rästit anteheksi,
Verot velkana olevat,
Jakoi jauhot vaivaisillen;
Käski kansasta valita
Jotka saattaisi sanoa
Tieon kansan tarpehista,
Joillen itse ilmoitteli
Porvohossa poikasilleen,
Että kaikki kansa saapi
Uskollansa entisellä
Luojallensa lauleskella,
Varsin vanhalla tavalla.
Vielä virkkaisin vähäisen,
Jos ma tohtisin turista
Kielen kirjan tietämätöin;
Fransk' on monta rangaissunna,
Tehnyt suuria tekoja,
Joista paisui Puonapartti,
Ripeys yleni aina,
Pyrki päällen keisarimme,
Jok' ei tahtoisi tapella;
Viimein läksi linnastansa
Vasten kovoa kotoa,
Valtakunnalle varaksi
Vihollista voittamahan.
Siin' oli joukossa Jumala,
Aina matkassa apuna:
Keneraali kelvollinen,
Morean mies mukoma,
Jalat alta ammuttihin,
Vartiamme varjeltihin,
Luo'in lentäissä likitse.
Ei oo kuultu kuuna päänä,
Sinä ilmoissa ikänä
Tarkempata tappelusta,
Kuin on kuultu Leipzigistä.
Herran tahosta tapahtui,
Neuvoilla isoin isäimme,
Varsin vahva voitettihin,
Ajettihin aina siitä
Pariisiin pahaa miestä.
Siinä laitteli lakia,
Pani haltian paremman
Franskan kansan katsojaksi;
Ajoi poikes Puonapartin
Isoilta istuimilta,
Häijyn kansasta karisti,
Jok' on verta vuoattanut,
Tehnyt paljoja pahoja:
Kuningasten kuulla täytyi
Juuri julmoa petoa,
Jost' on Herra helpottanna
Aleksanterin avulla,
Vapahtanna valtakunnat
Ikehestä irrallensa.
En saata sanoa muuta,
Tietokirjan tietämätöin;
Sanokohot suuret miehet,
Jotk' on ollunna opissa,
Käynyt koulukammarissa!
Minä Suomellen sanelen,
Teen ilon isoni lailla,
Soitan sormikanteleilla.
Savo salli, anna Kainuu,
Anna Hämehen asujat,
Anna armas Karjalainen,
Anna kuulua kujilta,
Anna kaikua kylissä,
Sekä soitto että laulu,
Ilontekosi totinen!
Suuri suokohon Jumala
Suuren herran haltiana
Aina olla onnellisen.
Karaitkohon kuolo kauvas
Kelpo keisarin parista,
Kelpo herran kartanoista.
Tulkohon tulinen miekka,
Joka surmoa sysääpi,
Kauvas kuolon karkottaapi
Keisarinnamme ko'ista,
Suvun suuren säilyttääpi,
Ijän pitkäksi pitääpi.
Sitä toivoopi toella,
Herran hengellä anoopi,
Suomen kansa siunoaapi,
Varsin vahvalla lukolla,
Sinetillä siistimmällä!
Totta toivotan minäkin
Isän ilmoisen tykönä
Kauvan tointa kantamahan
Kauvas kartuta ikeä,
Ilman tauin tarttumatta,
Ilman vaaratta vähintä!
Jonka päätän päätöksellä,
Aamenella olla annan.