Kuules viina kun ma laulan,
Kuules, putelli, puheeni!
Empä moiti mahtiasi,
Enkä voimias vähennä:
Olet kyllä oiva ruoka,
Siivosyöjälle suloinen,
Joka ryypyn ryyppäjääpi,
Harvoin kaksi kallistaapi,
Kolmannest' ei konsa huoli.
Kuinka kultainen kuleksit,
Herran lahja heitukselet
Syämessä syömättömässä,
Eineryyppynä esite
Annat aamusta varahin
Ruokalystin ruumihille.
Vaan jotk' ovat ystävänä
Suunsa kanssa suuttumatta,
Hankkivat halulla siihen
Kaikin aioin kaatamista,
Niillen on ikänsä ollut
Viina varsin määrällinen,
Eikä se sukua katso,
Eikä säätyä eroita.
Teki se ennen tengan reiän
Talonpojankin povelle;
Potkaisi se porvarinkin
Kauppakaaret kallellensa.
Saavutti se saarnamiestä,
Pani valmihin papinkin
Uuellehen teinin teille,
Lipan leualta pudotti,
Laulatteli lukkareilla
Väärän virrenkin välistä.
Toimittaapi toisen kerran
Tuomaritkin tuhmoiksi,
Lautamiehet laitteleepi
Juttumiesten mieltä myöten:
Käymähän käräjämiesten
Arkun kautta kaiket öiset,
Josta sitte päivän päällä
Kyllä torkkuvat tuvissa,
Oikeutta istuttaissa, --
Virka vaihtui kohmeloksi,
Oikeus unennäöksi.
Se se seppiä pilaapi,
Suutaria, räätäliä,
Äkäiseksi ärryttääpi,
Viepi tukkanuottasille.
Vielä vaimotkin vetääpi
Penkin päähän pyllyllensä;
Lakki päästä pyörähtääpi,
Pois nokka nenän kohalta,
Joita varjele Jumala
Näkemästä, kuulemasta!
On outo nähä näkevän,
Kumma kuulla kaukaisenkin.
Vasta minä vangoillani
Oivalsin tämän asian,
Kuinka kunnia meneepi,
Aleneepi miehen arvo,
Kaikki rakkaus katoopi
Entisiltä ystäviltä,
Miesi velkahan veäksen,
Joka ryyppääpi rysyltä,
Viinan viljasta elääpi
Monet päivät pääksyttäisin.
Maailman makea seura,
Tapa vanha tarttuvainen,
Jot' ei arvata alusta,
Saapi semmoiset vahingot.
Sill' on sielulla enemmän
Tekemistä tuonelassa.
Kun on kuolema tukinnut
Kulkun kuohuvan peräti,
Vettä viepi viimeiseksi,
Hunajasta ei hän huoli,
Eikä viinoja valitse.
Yksi on ankara asia,
Joka täällä tutkintoa,
Varoitusta vahvempata
Ihmisiltä ansaitseepi.
Kun jo kasvavat musikat
Kaksin kupin kaatelevat,
Ett'ei matkoilla evähät
Eikä määrätyt rahaset
Kestä keskitiehenkänä.
Kunpa häntä kuusin markoin
Poika pikkuinen paneepi,
Sievä siit' on sitte tulla
Kolmen taalerin kohalle,
Tott' on tolppa irtanaissa,
Eikä lou'usta lukua,
Vähä riksistä rätinki.[5]
Uskaltaapa ukko vielä
Toisellensakin tokaista:
"Ele ystäväin, pakene!
Seisoksele näillä seu'uin,
Niin saat suuhusi sinäkin;
Minä annan aika ryypyn,
Enkä heitä huomeneksi."
Annas aika aamun tulla,
Miehellä on toinen mieli,
Kuitenkin kulungin tähen
Vesi päältänsä puhuupi,
Haikeasti haasteleepi:
"Vaikkas jo, kipeä kallo,
Tahot harmista haleta;
Empä säästä sittenkänä,
Totta maksan minkä jaksan.
Tuolle taaleri tuleepi,
Tolppa toiselle kohalle,
Koko loutu kolmannelle;
Vaan ei varsin nyt ruveta
Kuitenkana kuolemahan,
Vielä on viinaa kylässä,
Vielä sittenkin sivallan
Koko korttelin velaksi:
Autas, veikkonen, vähäisen!
Toiste maksan, jos ma jaksan."
Aivan on asian kanta
Tällä lailla, lapsukaiset!
Minä sen toeksi tieän,
Ett' olen itse'kin ollut
Taipuva tähän tapahan,
Saanut semmoiset vahingot:
Terveys on turmeltuna,
Kaikki rikkaus kaonnut,
Kaikki taskussa makaapi.
Tällä suututin sukuni,
Esivaltani vihoitin,
Näytin itseni olevan
Hyvänsuoville suruksi,
Irvihampaillen iloksi.
Olkohon opiksi muille
Jotka saanevat sanoa:
"Muita on mies opettanunna,
Itse oli oppimaton!"