Antoniuksen laulu.
Sydämen kotiin ma kerran katselin kuunnellen.
Lähestyi valkeat olennot, vastasi viittoillen.
Hämmästyen näin ikuiset päivänmaat.
Sävelin kuiskivat rannat autuaat.
Sen jälkeen milloinkaan
en mieltynyt maailmaan.
(Suom. Lauri Viljanen)
Kuunteleva Maria.
Jumala, kuinka on kaunista kuulla
ääntä enkelin suun!
Jumala, kuinka on suloista kuolla
lauluun ja säveliin!
Hiljaa sula, mun sieluni, virtaan,
tummaan, taivaiseen purppuravirtaan!
Hiljaa vaivu, mun autuas henkeni,
jumalsyliin viileään, hyvään!
(Suom. Lauri Viljanen)