VECKSTRÖM. Eiköhän, — jos muut siitä saavat samalla kärsiä?
NYGÅRD. Tietenkin, Jennyseni!
EVELINA. Luonnollisesti!
VECKSTRÖM (joka, juotuaan, panee kuppinsa pöydälle). Kiitos! — Kiitän
samalla siitä kannatuksesta, jonka sanani saivat, vaikka — en olisikaan
tahtonut olla toista mieltä, kuin neiti Jenny.
JENNY. Mahdotontahan on, että kaikki tässä maailmassa olisivat samaa
mieltä joka asiassa.
VECKSTRÖM. Se on totta. Sen myönnän.
NYGÅRD. Ehkä, Evelina, tarjoat Veckströmille enemmän kahvia?