Vie, tuuli,
rukoukseni
hiljaisten metsäin yli!
Kuin kuuma hengitys
poskea hyväile
nuoren naisen:
-- Anna, ystävä, minun tulla
yli rimmen valkeiden villapäiden,
vierelläs' istua yhden illan
ja kertoa kaikki...
Minä matkalla poimisin
vilukot rintaasi varten,
ja mättäältä kypsimmät
muurainmarjat
riemuiten syliisi toisin.
Kuljeta, tuuli,
hiljainen pyyntöni
metsäin ja vetten yli.
Onni Halla.