Läntinen akkuna, auringonlaskujen akkuna,
oi miten kumma on pieleesi painaa pää,
kun purppurapilvet painuvat tunturin taakse
ja sieluhun sataa iltojen ikävää.
Läntinen akkuna, kaihojen kalvas akkuna,
kauttasi satujen salatun maailman näin,
muinaisten muistojen virta kun hämyssä vyöryi,
tuhannen kertaa kanssasi yöhön jäin...
Verner Lindgren.