Kyyn lailla liekki sihisten
jo juoksee pitkin lankaa.
Pian dynamiittipitkäinen
taas ilman pieltä hankaa.
Miesjoukko kaukaa tähystää
sen sytyttäjän työtä.
He näkevät: hän sinne jää
kuin aikois mennä myötä.
Niin, ylös ilmaan aikookin
hän kerran niinkin tavoin.
On turha muuten kohtaakin,
tää ainut tie on avoin.
Niin monesti hän noussut on
ja jälleen maahan lyöty;
ei sentään vielä toivoton,
ei kaikki keinot myöty.
... Niin vuoren kylki aukeaa
kun panos syttyy, laukee.
Kivisuihku ilmaan purskahtaa
ja maahan taasen raukee.
Yrjö Jylhä.