Mitenkä olen onnistuva siinä tehtävässä, jonka olen ottanut, antaakseni
muiden kuulla sinun elämäntarinasi, Väinö ystäväni, ja tutustuttaakseni
heidät sisäiseen elämääsi sellaisena kuin minä sen tunsin?
Kykenenköhän minä näyttämään heille sinun voimakkaan sielusi ihanat
kasvot sairauden runtelemassa ruumiissasi?
Ja kuitenkin täytyy minun koettaa. Tiedän, että sinä, joka niin
suuresti rakastit kirjoja, olisit onnellinen itse ollessasi kirjan
aiheena, ja muistan, että sinä kerran, ikään kuin leikilläsi, kysyit
minulta, enkö kerran kirjoittaisi sinusta.
Ja onhan oikeastaan niin, että me tulemme kirjoittamaan tämän kirjan
yhdessä, sinä ja minä. Minulla on sinun lapsuutesi "Muistelmat", ja ne
kirjeet, joissa olet avannut sydämesi hänelle, jota sanoit äidilliseksi
ystäväksesi, ja minä annan sinun itsesi kertoa ja tahdon vain jatkaa
siitä, mihin sinä lopetat.
Onhan sinun elämästäsi jo muutama vuosi sitten tullut valmis
kokonaisuus, ja sinun vapautettu henkesi on varmaan auttava minua
tehtävässäni ja ohjaava kynääni niin, että kertomuksemme löytää tiensä
ihmisten sydämiin.
Solängissä 24. p:nä elokuuta 1926.
S. Mannerheim.