TJOELDE. (Lind'ille, samassa kun tämä ottaa hänen kätensä). Hyvästi
hra konsuli! (hiljaa) Ei kenkään voi kiittää teitä niinkuin minä tästä
käynnistänne. Te yksin ymmärrätte -- -- --
LIND (vähän kylmemmin) -- -- ei kiittämistä hra konsuli! Onnea
asioillenne! (Sydämellisemmin) Hyvästi kaikki! -- Kiitoksia seurasta!
(Palvelia on etäällä tarjonnut hänelle hänen hattuansa, antaa nyt
Sannaes'ille hänen päällysvaatteensa. Lind astuu purteen).
KAIKKI. Hyvästi, hra konsuli, hyvästi!
TJOELDE. Vielä kerran: hurra!
(Hurraahuudot ja kunnialaukaukset yht'aikaa. Pursi poistuu.
Viitataan).
TJOELDE (syöksyy takaisin). Eihän mulla olekkaan nenäliinaa, tuo tölhö
on -- (huomaa Valborg'in) Miks'et sinä viittaa?
VALBORG. Min'en tahdo.
TJOELDE (katsoo häneen, sanomatta mitään; sieppaa pöydältä servietin
kumpaankin käteensä, rientää takaisin, viittaa huutaen). Hyvästi!
SIGNE. Me seuraamme häntä -- mennään sillalle!
KAIKKI. Niin, niin!
(Kiiruhtavat oikealle. Pram viimeisenä).
TJOELDE (palajaa ylös jälleen). Näin asianajajan tulevan, (Valborg
menee oikeanpuolisesta ovesta, Tjoelde esiin, viskaa servietit
pöydälle, heittäikse tuolille). Oi -- voi! -- Mutta tämä olkoonkin
viimeinen kerta! -- Nythän minun ei enää tarvitse! Nythän minun ei enää
tarvitsekkaan! (nousee väsyneenä) Niin totta: Asianajaja!
_Muutos_.
(Pitää käydä sukkelaan. Vasemmalla konttoripulpetti, sen päällä
kauppakirjoja ja papereita sisässä myöskin; oikealla kamiini, niin
korkea, että mies saattaa nojata sitä vastaan. Nojatuoli kamiinin
vieressä, puoleksi sen edessä. Pöytä oikealla etu-alalla; pöydällä
tolppo ja kyniä. Kaksi nojatuolia, toinen aivan pöydän ääressä,
käännetty ulospäin, toinen pöydän vieressä. Kummallakin puolen pulpettia
ikkuna, ovi perälläpäin kamiinista. Perällä ovi, joka viepi toisiin
konttorihuoneisiin. Kellonnuora. Kummallakin puolen ovea tuoli.
Perimpänä vasemmalla polvi-rappuset oikotienä makuukamariin).
Ensimäinen kohtaus.
Tjoelde. Asianajaja Berent (perältä).
TJOELDE (totisena). Anteeksi, että saatan teidät tänne. Tuolla toisella
puolla on kaikki epäjärjestyksessä päivällisseuran jälkeen.
BERENT. Minä kuulin, että täällä oli ollut seura.
TJOELDE. Konsuli Lind Kristianista.
BERENT. Vai niin.
TJOELDE. Olkaa hyvä, istukaa.
BERENT (panee pois hattunsa ja päällyslakkinsa tuolille oven pieleen.
Tulee vitkaan esiin, istuu pöydän ääreen, niin että se on hänen
sivullaan, ottaa papereita povitaskustaan).
TJOELDE (on istunut hänen viereensä toiseen nojatuoliin, tarkastelee
häntä huolimattomasti).
BERENT. Nyt on saatava vankka alku-paikka määrätäksemme omaisuuksien
arvot, varsinkin kiinteäin.
TJOELDE. Luonnollisesti.
BERENT. Saadaksemme sen, pitäisi kai tarkastaa ne kauppahuoneet, joilla
on useimmanlaatuiset toimet, useimmat omaisuudet.
TJOELDE. Epäilemättä.
BERENT. Näillä seuduin ei ole ketään, jonka asiat tarjoisi niin monta
etua tarkastelmillemme, kun juuri teidän. Onko teillä mitään
vastaansanomista jos panisimme teidän liikkeenne tarkastelmamme
alku-paikaksi?
TJOELDE. Ei millään muotoa.
BERENT. Saanko luvan tehdä muistutuksia ja kysymyksiä, jotka koskevat
yksityisiä kohtia teidän tekemässänne kalkylissä?
TJOELDE. Kuten tahdotte.
BERENT. Te tunnette tietysti omaisuuksien arvot paremmin, kuin minä.
TJOELDE (kumartaa kohteljaasti).
BERENT. Ryhtyäksemme siis johonkin, -- ottakaamme ensin _likimmäiset_
omaisuudet; ne paraiten ilmaisevat seudun hinnat. Siis esimerkiksi
Mjölstad'in metsä. Te olette pannut sen 84,000 spd:n arvoiseksi.
TJOELDE. Olisin ehkä voinut panna se 100,000:kin spd:n arvoiseksi.
Mutta tämmöisissä laskuissa pitää ottaa vähän huomatakseen
mahdollisesti pikainen rahaksimuuttaminen -- --
BERENT. -- niin, sanomattakaan väkinäinen. Minä olen aivan teidän
mieltänne. -- Kuitenkin olette pannut Mjölstad'in metsälle, minun
mielestäni, liian suuren arvon.
TJOELDE (huolimattomasti). Vai olen.
BERENT. Te maksoitte siitä 50,000 spd.
TJOELDE. Neljä vuotta sitten. Silloin saikin helpommalla.
BERENT. Siitä ajasta olette myönyt sieltä enemmän kuin 100,000 spd:n
edestä.
TJOELDE. Ken sen on sanonut?
BERENT. Konsuli Holst.
TJOELDE. Siitä ei konsuli Holst tiedä mitään.
BERENT. Tässä suhteessa pitää olla hyvin varova.
TJOELDE. Luonnollisesti. Tuossa laskussani on kaikki tyydyttävästi
lueteltu -- siinä perustus.
BERENT. Sitä en epäile; -- mutta sitte olette pannut hinnat jotenkin
korkeiksi?
TJOELDE. Nykyajan _kaikkein_ kehnoimpia hintoja ei toki voine ottaa
perustuksekseen; ne ovat luonnottomat.
BERENT. Pankit tuskin ottanevat muita lukuun, -- kuten jo alusta pitäin
suostuimmekin.
TJOELDE. Niin, eihän koko arvo-luettelo ollenkaan koske minuun; mutta
ne, joihin se koskee, vastustelevat varmaankin.
BERENT (sitä huomaamatta). Minä luulen siis, että vähennämme nuo
84,000--50,000:ksi.
TJOELDE. 50,000:ksi! (Hymyilee). Olkaa hyvä!
BERENT. Saman määrän mukaan voinemme tuskin arvata Stavmetsää
kalliimmaksi kuin 20,000 spd.
TJOELDE. Anteeksi --! Vaikka tämä personalisesti on mulle samantekevä,
-- mikä on mokoman vähennyksenne tarkoitus?
BERENT. Tarkoitukseni on pitää pankkeja varmoina saamisistaan
vastaisissa suhteissa -- sentähden nykyiset, halvimmat hinnat.
TJOELDE. Minä saan sanoa, noin menetellen joutuu koko rannikon
liikemiehet häviöön.
BERENT (naurahtaen). Siis täytyy meidän sekin vielä nähdä.
TJOELDE, Niin, minuun se ei koske; -- mutta ovatko pankit itse
varoillaan?
BERENT.. Tähän saakka ovat pankit vaaratta, mutta edeskinpäin
pysyäkseen, pitää niiden ensin eroittaa varmat epäiltävistä.
TJOELDE. Kun kohteliaisuudesta kysyitte minun mielipidettäni, tahdoin
ainoastaan huomauttaa teitä.
BERENT (kumartaa). Laivanveistimön tarpeineen olette laskenut
60,000 spd:iin.
50
TJOELDE. Siihen liittäen kaksi puolivalmista laivaa.
BERENT. Mutta jotka niin keskeneräisinä tuskin löytänevät ostajaa?
TJOELDE. Vai niin?
BERENT. Te tiedätte paremmin kuin minä, että jokainen nykyaikoina on
varoillaan.
TJOELDE. Hyvä, hyvä; -- antaa laivojen ensin valmistua, -- ja parempien
aikojen koittaa!
BERENT. Meidän pitää ankarasti pysyä nykyisissä ajoissa eikä luottaa
tulevaisiin. Siihen katsoen tohtinemme tuskin panna veistimölle
varastoineen suurempaa hintaa, kuin 40,000 spd.? -- Minä luulen, että
sitäkin jo pidetään kalliina.
TJOELDE. Jos te voitte toimittaa minulle veistimön ja samanlaisen
varaston ja samoilla eduilla, kuin tämän -- minä ostan sen milloin
tahansa 40,000:lla ja olen varma voittaneeni 20,0000 -- ainoastaan
kaupasta.
BERENT (kumartaa). Sallitteko minun tarkastaa eteenpäin.
TJOELDE. Kuten tahdotte! -- Alampa minäkin tulla uteliaaksi näkemään
omaisuuteni noin aivan uudessa valossa.
BERENT. Mutta mikä todellakin on liian kalliiksi arvattu, on itse tämä
talo, jossa nyt istumme, niin, sen maatilukset, puistot,
huonerakennukset, varastohuoneet, lastauspaikat, -- puhumatta
oluttehtaasta ja vaaprikoista, joihin sitten ehdimme. Kauppapaikkanakin
on tälle mielestäni pantu liian suuri arvo; sillä semmoisenakin on tämä
edullinen ainoastaan pohatalle rahamiehelle.
TJOELDE. Aivan oikein.
BERENT. Mutta semmoista ostajaa tuskin ilmestynee. Sillä pitää olla,
paitsi rahasummia, myöskin teidän erinomainen, monipuolinen neronne;
muuten on tämän paikan edut osaksi, tai jopa _kokonaankin_ hänelle
hyödyttömät.
TJOELDE. No niin?
BERENT. Siihen tulee vielä, että ylöllisyys huonerakennuksissa --
puhumatta joukosta muille kokonaan tarpeettomista huoneista -- ei juuri
hyödytä omaisuuden myömistä. Otaksukaamme, että joku maamies ostaa
tämän tilan -- joka onkin luultava?
TJOELDE. Te olette siis jo heittänyt minut pellolle?
BERENT. Minun täytyy kaikissa laskuissani panna tilan myönti
pääperusteeksi.
TJOELDE (nousee). Mihin hintaan te sen olette pannut -- sattumaanko?
BERENT. Minä olen pannut sen vähempään, kuin puoleen hintaan, se on,
minä olen pannut sen -- --
TJOELDE. Ei, suokaa anteeksi, että nyt käytän sanaa, jota kauvan olen
säästänyt: -- Tämä on hävytöntä! näin tunkeutua toisen omaisuuteen --
ja teeskennellä, tahtovansa kuulla hänen ajatuksensa paperilla,
kalkylillä ryöstää häneltä koko omaisuuden?
BERENT. Tuota en ymmärrä. Minä etsin perustusta omaisuuden hintoihin,
-- ja te olette itse sanonut, ett'ei koko asia ollenkaan liikuta teitä?
TJOELDE. Luonnollisesti ei! Mutta olkoompa tämä leikkiäkin -- jos niin
voin sanoa -- ei kuitenkaan saa ottaa kunnon miehen hyväntahtoisesti
tarjottua kalkyliä ja pitää sitä valheellisena asiapaperina.
BERENT. Ajatukset ja arvot näkyvät nykyään olevan erinomaisen
monenlaiset. Min'en tätä toisin käsitä.
TJOELDE. Mutta ettekö älyä, että te täten leikkaatte elävää lihaani?
-- Kappale kappaleelta ovat nämät omaisuudet minun työlläni
yhteenkootut; niitä olen suojellut sanomattomalla ponnistuksella
hirvittävistä kauppaseikoista; -- ne ovat osa elämästäni!
BERENT (kumartaa). Kaikki minä älyän aivan täsmälleen. -- Oluttehtaan
te olette pannut -- -- --
TJOELDE. Älkää -- min'en salli teidän tuolla tavoin jatkaa. Saatte
valita jonkun toisen omaisuuden laskujenne perusteeksi, kuin myöskin
toisen apumiehen, jonka käsitys on oloista enemmän teidän kierojen
käsitystenne kaltainen.
BERENT (nojaten taaksepäin). Sepä vahinko. Pankkien pitäisi saada tieto
teidän vastauksistanne minun muistutuksiini.
TJOELDE. Oletteko lähettänyt minun omaisuuden-tarkastelmani pankkeihin?
BERENT. Olen -- ja myöskin konsuli Holst'in sekä omat muistutukseni.
TJOELDE. Tämä on siis ollut äkkiarvaamaton päällekarkaus? Minä luulin
olevani tekemisessä kunnon miehen kanssa!
BERENT. Pankit tahi minä, -- minä tahi pankit, samahan se, kun minä
olen niiden valtuutettu asiamies.
TJOELDE. Näin itsekästä rohkeutta ei sentähden anteeksi anneta!
BERENT. Jok'ainoa silmänräpäys on kallis. Pankkien pitää neuvotella
toisten raha-laitosten kanssa.
TJOELDE. Minun laskuni viedään siis neuvosteluun Kristianiaan? Ja aivan
ilman minun suostumustani, ilman minun tahdottani!
BERENT. Itsehän niitä hyväntahtoisesti tarjositte tarkastelmiemme
perustukseksi.
TJOELDE. Niin, täällä, tällä hetkellä, ja teille. -- Te otitte siis
tuon tarjomukseni, käyttääksenne sitä salahankkeittenne edistämiseksi?
BERENT. Lupasittehan te edellä puolenpäivän auttaa meitä selvälle --
yleisen hyödyn vuoksi. Mutta mikä antaa paremman selvon, kuin juuri
teidän omat laskunne?
TJOELDE. Ei, tämähän on todentotta tavallaan sisäänmurtovarkaus! Te
joudutte edesvastaukseen!
BERENT. Minä esittelen, että säästämme karkeita sanoja -- ainakin
toistaiseksi -- ja sen sijaan ajattelemme neuvosteluun lähetettyjen
laskujenne seurauksia.