Kaikilla kansoilla ovat omat herkkunsa, niinkuin esim. venäläisillä
hapankaali ja saksalaisilla olut. Suomen kansan pääherkku lienee --
sauna. Tämä suomalaisten saunahalu on jo hyvin vanhoista ajoista asti
ollut ulkomaillakin tunnettu -- siihen uskoon ainakin seuraava tapaus
saattaa, joka ei ikänsä puolesta mikään eilispäivän lapsi ole.
Tukholman laivarannassa oli -- niin kertoo vanha kansantarina --
suomalaisten laivojen luo ennen aikaan saapunut herrasmies, ilmoittaen
olevansa oikean vihtasaunan omistaja ja tulleensa tiedustamaan, eikö
ketään haluttaisi lähteä kunnon kylpy ottamaan.
Päästä kylpemään moniviikkoisen matkan perästä se oli yhtäläinen
ilosanoma suomalaisille merimiehille, kuin iltakellon soiminen
laiskalle päiväläiselle. Lämmin värähdys herahti pitkin ihoja, jotta
moni jo luuli löylyn somasti polttavassa kuumuudessa istuvansa...
Vaikka kansallisominaisuuksiimme hitauskin kuuluu, ei kuitenkaan
ruvettu pitkin piiskuttelemaan, vaan heti tiedustettiin, kuinka monella
miehellä olisi mahdollisuus päästä kylpemään. Kun sattui olemaan
kiireellistä sekä lastausta että purkamista, voitiin eräästä laivasta
ainoastaan kolmelle miehelle vapautta antaa. Nämä kolme miestä olivat
hyvin suuria kooltaan, ahavoituneita ja tervaisia. Huolimatta siitä,
että olivat vettä myöten monta viikkoa kulkeneet, heidän naamansa,
kätensä ja pukunsa saattoivat kuitenkin siihen luuloon, että he
eivät olleet vettä edes nähneetkään. Jos tähän vielä lisätään heidän
partansa, jotka olivat saaneet villissä tilassa versoa, ja hauskassa
epäjärjestyksessä olevat hiukset, niin siinäpä heistä jo kuva onkin
koristelemattomassa valossaan.
Neljissä miehin -- saunan omistaja itse ja nuo kolme merimiestä --
sitä sitten lähdettiin astumaan saunalle. Kun kotvanen aikaa oli
kuljettu ja kierrelty, niin erään kapean solan ja taka-oven kautta
johtaa saunanisäntä kylpyvieraansa "suureen taloon." Siellä tullaan
verrattain komeaan huoneesen, jossa merimiesten käsketään riisuutumaan.
Saunanisäntä käy noutamassa kolme vihtaa, jotka ovat aika suuria
höpsäkkeitä. Varovaisina suomalaisina kysäsevät merimiehet, mitä kylpy
maksaa, he kun arvelevat, että tämmöisessä suuressa talossa saattaa
kylpy olla hyvinkin kallista.
-- Tavattoman huokeahan täällä Tukholmassa saunataksa onkin, tuumivat
merimiehet hinnan kuultuaan.
Saunanisäntä neuvoi, mistä ovesta kylpyhuoneesen on mentävä,
vieläpä käski tavallista pikemmin ovesta kulkemaan, se kun kiinni
pompahtaessaan saattaa vikuuttaa kinttuja. Sitten hän poistui.
Pian olivat merimiehet siinä tilassa, että ainoastaan paidat olivat
ruumiita verhoamassa. Vihdat otettiin käsiin ja neuvon mukaan
sukkelasti hypättiin saunaan.
Voi "Ilomantsin leimaus" kuitenkin, minkälainen ulvonta, huuto,
haukkuminen ja rähinä nyt alkoi -- vähintäinkin luuli maailman
loppuvan...
Merimiehet olivat, näet, hypätä loikanneet huoneesen, jossa kuninkaan
metsästyskoirat pidettiin! Siinä oli piskaa jos jonkinlaista: oli
suuria houneja ja pieniä rakkeja, sanalla sanoen kaikkia lajeja, mitä
siihen sukuun kuuluu.
"Herroja herrojen koiratkin," sanotaan. Mutta luonnollisesti heidän
korkeutensa kuninkaalliset koirat ovat enemmän kuin herroja ainoastaan
-- ja mahtoi niitten hienotuntoisuutta kauheasti loukata, kun tervaiset
merimiehet melkein alastomina uskalsivat niitten asuntoon astua...
Siksi ne kai kiihkeällä innolla yksimielisesti nostivat kauhean metelin
ja lienevät epäkohteliaisuuden päättäneet ankarasti rangaista, koskapa
suoraapäätä tahtoivat puremaan tulla. Merimiehet tiesivät, että
siitä on leikki kaukana, kuin Eenokin syömisestä, jos vihainen koira
pääsee hampaillaan paljaita kinttuja hyväilemään... Vaan mitäs tehdä?
Oveen päin ei voinut kääntyä, koirat kun silloin olisivat tarttuneet
sääriin kiinni. Ei siis muuta neuvoa, kuin ryhtyä taistelulla puoliaan
pitämään. Vihtojen latvapuolet otettiin käsiin ja tyvillä aljettiin
hutkia. Kun iskut sattuivat, silloin koirat, toisten haukkuessa, kahta
uhemmin ryntäsivät ulvoen päälle, ja merimiehet niinikään huusivat
täyttäkurkkua ja kiroilivat -- ja sanomattakin arvaa, että siitä
kaikesta syntyi meteli, jota ei ainakaan kuninkaallisessa linnassa
jokapäivä tarjona ole.
Kun oli kesä-aika, niin koirahuoneenkin akkunat olivat auki,
joten melu kuului kaikkialle. Koko hovi säikähtyi, jopa luultiin
kapinan puhjenneen... Päästiin tuossa toki selville, että melu
tulee koirahuoneesta. Aseellisia miehiä komennettiin koirakapinata
tukehduttamaan. Jos kuninkaalliset koirat lienevät äsken hämmästyneet,
niin eipä toisin käynyt kuninkaallisille sotureillekaan, kun näkivät
hirmuisessa vimmassa olevan koiralauman ryntäämässä 3 puolialastoman
miehen päälle, jotka pelko tekee entistäänkin hirveämmiksi, ja jotka
kovasti huutaen koettavat kylpyvihdoilla uhkaavaa vaaraa torjua...
Mahdollista on, että sotilaat olisivat ampuma-aseitaan käyttäneet,
ell'ei hämmästys olisi ensi topakassa pannut heitä seisomaan. Äkkiä
kuitenkin sotainen innostus hämmästyksen karkoitti ja välkkyviä
sapeleitaan heiluttelemalla ajoivat sotilaat koirat nurkkiin.
Nääntyneinä olivat merimiehet, päästyään siihen huoneesen, jossa heidän
vaatteensa olivat. Mutta sitten alkoi uusi pinnistys -- heitä ruvettiin
tutkimaan. Ainoastaan yksi heistä osasi vaivaisesti ruotsinkieltä
mongertaa, niin että tarvittiin kielenkääntäjäkin. Sillä tavoin asiasta
levisi ympäri palatsia tieto, ja kaikki tahtoivat tulla kummituksia
katsomaan -- hienot hovinaisetkin sitten, kuin merimiehet olivat ensin
pukeutuneet...
Tutkinnossa ei tullut muuta selväksi, kuin että saunanisäntä oli tuonut
merimiehet kylpemään, mutta kuka hän oli ollut, sitä ei tiedetty.
Kun oltiin vakuutettuja, että vilpittömät merimiehet olivat petoksen
uhreiksi joutuneet, ei heidän rankaisemisestaan edes kysymystäkään
nostettu. Päinvastoin oikein köörissä naurettiin. Merimiehiä tosin
suututti, mutta onneksi heidän karkeita mielenpurkauksiaan ei
ymmärretty, lukuunottamatta kielenkääntäjiä, jotka puolestaan niistä
olivat huvitettuja. Vähitellen merimiehetkin rupesivat tapausta
hauskalta kannalta katselemaan, kun poislähtiessä alkoi heidän
käsiinsä kiiltäviä kolikoita oikein runsaasti tippua. Hyvämielisinä
he poikkesivat kapakkaan, jossa tyhjensivät muutamia laseja "kylvyn
päälle."