Hän sormieli koneosia puoleksi toivoen puoleksi peläten, että osuisi

osaseen, joka panisi koneen lentoon. Hän oli usein nähnyt

englantilaisten liitelevän saksalaisten rintaman yllä, ja se oli

näyttänyt niin mutkattomalta, että hän oli aivan varma voivansa tehdä

samoin, jos vain joku kerrankin näyttäisi miten menetellä. Aina hän

silloin toivoi, että koneella tullut ja sitten Numabon kylästä pakoon

päässyt valkoinen mies joutuisi hänen käsiinsä, jolloin hän toden

teolla saisi opetella lentämään. Tämän vuoksi hän niin paljon oleilikin

koneen lähistöllä, päätellen että valkoinen mies mahdollisesti palaisi

sitä etsimään. Vihdoin hän saikin palkan odotuksestansa, sillä juuri

tänä päivänä kohta sen jälkeen kun oli jättänyt koneen ja lähtenyt

tiheikköön sotureinensa hän kuuli ääniä pohjoisesta, ja asetuttuaan

miehinensä väijyksiin molemmin puolin polkua huomasi hän riemuksensa

englantilaisen upseerin ja valkoisen tytön ilmaantuvan näkyviin.

Neekeri saattoi tuskin pidättää riemun huudahdusta, sillä eihän hän

ollut toivonut kohtalon olevan niin suopean, että johdattaisi nuo

molemmat haluamansa henkilöt yht'aikaa hänen käsiinsä.

Tullessansa tietä pitkin vaaraa aavistamattakaan selitteli mies

tytölle, että heidän nyt piti olla sangen lähellä konetta. Heidän koko

huomionsa oli kiintynyt suoraan edessä olevaan tiehen, kun he odottivat

sen piankin loppuvan niittyyn, jolla olisi heille elämää ja vapautta

tuottava lentokone.

Kun tie oli leveä, joten he kulkivat rinnakkain, avautuikin eräässä

tien äkkimutkassa heidän molempien eteen puiston tapainen aukiopaikka

ja myös tuo kaivattu pelastuksen väline.

Helpotuksen ja ihastuksen huudahdus puhkesi esiin heidän huuliltaan,

mutta samassapa myös Usanga ja hänen mustat soturinsa nousivat

pensaikosta ja piirittivät heidät.

_Jatkona ilmestyy romaani

"Tarzan ja valkoinen nainen"_

Talttumaton Tarzan · 第 12 / 12 段