Suuren salaperäisyytensä vuoksi täytyy tämän kertomuksen aihetta
käsitellä varovaisesti. Kaikki nimet, niin tapahtumapaikan kuin
henkilöidenkin on väärennettävä tai kokonaan salattava. Molemmilla
menettelytavoilla on se yhteinen hyvä puoli, että asianosaisten ei
tämän jälkeenkään tarvitse hävetä.
Näyttämönä on korkeavuorinen merensaari, jossa on kaksi kylää. Kylien
nimiä, Jumalan kiitos, ei meidän tarvitse väärentää, eikä salata.
Käytämme niistä puhuessamme vain niiden haukkumanimiä. Aikojen alusta
asti ovat näiden kylien asujamet pysyneet sotajalalla toisiaan vastaan.
Ei ainoastaan ihmiset, vaan koiratkin. Tästä riidasta ja vihasta
johtuu, että eteläinen kylä nimittää pohjoista kylää Kalkutaksi ja
pohjoinen kylä eteläistä kylää Honoluluksi. Edellinen, Kalkutta, on
saanut luultavasti nimensä siitä, että siellä on sijainnut, Venäjällä
koleran riehuessa, kolerasairaala ja tarkastusasema kaikkia Venäjältä
ja saaren ohi Suomeen aikovia laivoja varten. Nimitys Honolulu on
nähtävästi lähtenyt pelkästä kateudesta ja kiukusta, sillä sitä
emme voi mitenkään selittää, eikä se edes sisällä pisaraakaan
leikillisyyttä, kuten oikean haukkumanimen tulisi. Suoraan sanoen:
Nimitys Honolulu on pelkkä törkeä haukkumasana!
Kummassakin kylässä on tullivartio. Päävartio on Kalkutassa, jossa myös
saaren kirkko sijaitsee.
Päävartiossa palvelee kaksi vartijaa ja päällysmies. Honolulussa vain
yksi vartija.
Satama sijaitsee Kalkutassa. Se on hiekkarantainen, pyöreä allas, noin
neljäsataa metriä läpimitaten ja yli kolme metriä syvä. Kapea salmi
johtaa merelle.
Satama on aina aluksia täynnä, vieraita ja omansaarisia -- paitsi
talvella, jolloinka omat ovat maalla ja vieraat poissa. Suurimmat
kaljaasit omista ovat talvellakin kiinnijäätyneinä, ankkurissa
satamassa.