--Entä säälisi soitto?
Alkoi kuivua kyynel, alkoi suoria suortuviansa.
--Käy kylihin, tule taloihin, laula kujilla, soita teillä, tanhuvilla!
--Ja mitä minä laulaisin? Ja mitä minun soitostani apua?
--Laula, mitä näit, kerro, mitä kuulit, tulkitse, mitä tunsit, soita
heille, mitä sydämesi sykkii!
--Minäkö?
--Sinä!
Ja neito nousi ja lähti, kirposi llokiveltä, ja lauloi laulut, soitti
säälinsä sävelet, kertoi ja kuvasi, sai sadat liikkeelle sydämet,
tuhansissa tuntehet sytytti.
Ja niin sai soittonsa suru, niin kärsimys kanteleensa, niin puute
puolestansa puhujan--joka ennen vain nuoria nauratti, ennen vain
paimenille pajatti ja jonka oma ilo oli ylin onnensa ollut.