Kerran sai hyvin nälkäinen kissa kukon kynsiinsä ja aikoi syödä häntä.
Mutta pahaa aikomustansa kaunistaaksensa, sanoi kissa kiivaalla äänellä
kukolle: "sinä olet koko maailmalta vihattu lintu, sillä sinä pidät
alinomaa julmaa meteliä! Sinä et ainoastaan huuda päiväkaudet, vaan
sinä turmelet öilläki muilta unen ja levon!" -- "Sitä minä en pahassa
aikomuksessa tee", vakuutti kukko; "minä vaan tahdon herättää niin
ihmisiä kuin eläviä ajallansa työhön ja toimeen." -- "Elä tuossa tyhjiä
rupata!" intti kissa. "Minulla on nälkä, enkä minä suu-puheilla
elä." ja samassa söi kissa kukon.
Kyllä susi syitä saa,
Kun mieli lampaan lihaa tekee.