Nämä muistelmat eivät ole syntyneet mistään kirjallisista
taipumuksista, vaan ulkoapäin moneen kertaan saamistani pyynnöistä ja
kehoituksista.
En ole tahtonut kirjoittaa historiateosta, ainoastaan esittää ne
vaikutelmat, joiden alaisena elämäni on kulunut, ja osoittaa ne
suuntaviivat, joiden mukaan katsoin velvollisuudekseni ajatella ja
toimia. Kaukana oli minusta halu puhdistautumis- tai kiistakirjoituksen
laatimiseen, kaikkein kauimpana ajatus oman itseni ylistämisestä. Olen
ihmisenä ajatellut, toiminut ja erehtynyt. Elämäni ja toimintani
ojennusnuorana ei ole ollut maailman suosio, vaan vakaumukseni,
velvollisuuteni ja omatuntoni.
Vaikka olen kirjoittanut muistelmani isänmaan vaikeimpana aikana, eivät
ne ole kuitenkaan syntyneet toivottomuuden raskaan painon alla.
Katseeni on ja on oleva järkähtämättä tähdättynä eteenpäin ja ylöspäin.
Kiitollisena omistan kirjani kaikille niille, jotka sotakentällä ja
kotimaassa taistelivat kerallani valtakunnan suuruuden ja olemassaolon
puolesta.
Syyskuussa 1919.