TOHTORI: Kiitän sinua. Kiitän ikuisesti lainehtivaa elämää, kun se
minutkin loi ja sinun lähellesi saattoi.
TERESIA (katsoen kauas ajatuksissaan): Niin.
TOHTORI: Kasvosi ovat kuumeiset, vaan katseesi on kirkas. Sinä olet
ihana.
TERESIA (nousten): Ei, tule, kävelkäämme tuonne. Ilta on viileä ja
ranta on tyyni. Tule, menkäämme sinne hetkeksi, unohtakaamme oma
itsemme.
Laskeutuvat portaita.
Ekbomska kurkistaa kohta kyökin ovesta ja katoaa heidän jälkeensä.
Hän viittilöi kädellä ajatuksissaan. Sitten puhelee hän
porraskaiteen yli Miinalle, joka on puutarhassa, vaan jota ei näy.
EKBOMSKA: Muuttunut on tuo tohtori. Herranen aika, sanon minä.
Ennen ajattelin, että heistä pari olisi tullut. Vaan ei. Ihminen
päättää, Jumala säätää. Miina, katsos nukkuuko tuo Eevertti tuossa
puutarhapenkillä. He-hee -- vai nukkuu. Aina huoletonna kuin taivaan
lintu. Elä herätä, anna olla. Ha-haa. Eikö se nukkunutkaan, säikäyttipä
sinua. Tulkaa vain. Tulkaa vain -- ha-ha-haa.
Miina ja Eevertti tulevat käsikoukussa. Eevertti vie Miinan istumaan.
EEVERTTI: Kuin kesän hengetär liiteli tämä luokseni ja suikkasi suuta.
EKBOMSKA: Ha-ha-haa.
MIINA: He-he-hee.
EKBOMSKA: Vaan mitäs herrasväki sanoo, jos me tässä eklateeraamme?
EEVERTTI: Me eklateeraamme ja jubileeraamme -- hei (viskaa hattuansa
ilmaan).
EKBOMSKA: Eliinan kihlausta. Sillä, jos saan luvan ilmoittaa, on
ristityttönne jo kihlattu miehelle.
MIINA: Kihlattu, ristityttöni kihlattu?
EKBOMSKA: Kihlattu Halliselle.
EEVERTTI: Sääli on. Lapsenko sinä naitat? Kuin kukka on hento vielä.
EKBOMSKA: Ajallansa työn teko, hetkellänsä ilon pito.
Asettuvat istumaan.
EKBOMSKA (kyökin ovelta): Eliina, tuopas niitä viinipulloja joku tänne.
Kummit täällä vain ovat. Tuohan, lapsi. (Toisille.) Ei tässä pitäisi
liikettä ennen illallista olla. Ja omaa viiniähän se on. Kauppiaan
itsensä antamaa.
EEVERTTI: Sinua rakastan.
EKBOMSKA: Aina sinä osaat sopivassa tilaisuudessa oikean sanan löytää.
EEVERTTI: Mitä tunsi mieleni, sanoiks' ei saa kieleni.
EKBOMSKA: Vaan on kuin kuorma olisi pois päältäni pudonnut, kun tyttö
on turvattu.
MIINA: Hyvä mieskin sattui, paras koko tällä paikkakunnalla.
EKBOMSKA: Ja kymmenen peninkulman alalla.
MIINA: Vaan kauppias siitä elämän nostaa, kun sosialistille annat.
EKBOMSKA: Ptsit -- ei hölyksi nosteta asiaa vielä, ennenkuin lakko on
loppunut. Sitten julki kihlaus julaistaan.
Eliina tuo tarjottimen, jolla on pullo ja lasit. Eevertti kaataa.
EEVERTTI (kohottaen lasiaan): Toivotan sopuisaa sydäntä!
MIINA: Joka onkin toista kuin onni.
EKBOMSKA: Vaan koska tämä ilonpäivä koitti --. Eikös katsottaisi
korteista nyt elämän juoksua eteenpäin?
MIINA: Katsotaanpa vain. (Kaivaa kortit poveltaan, sotkee. Toiset,
paitsi Eliina, joka istuu syrjässä neuloen sukkaa, kurottavat katsomaan
povausta.) -- Katsos, häähuone hyppäsi ja mikä iloinen trahteeraus
kiirehtii tässä mamma-rouvalle. Rahoja syliisi nostat, ai sen tuhannen
seteleitä. -- Vaan pois muuttavat tältä paikkakunnalta nuoret. Eivät
kasva nämä ahot marjoja heitä varten, eivät kuku tämän puolen käet
heidän kuherruksillensa. Pois menevät -- ja katso, heidän teilleen
lankeaa kyyneleitä, aamupäivän kyyneleitä, keveitä kuin aamukaste.
Vaan mikä on tuo nuori poikanen, joka lemmenliittoa tarjoaisi? Kaunis
se on kuin metsänhirvi. Vaan katso, senkin sydänajatus on synkkä.
Katsokaa, mustaa, pelkkää mustaa. Ikävää tapahtuu sinulle, Eliina. Niin
ikävää, ettet aavistaa voi. Ei, pois panen kortit. Ne eivät puhu totta,
levottomiksi kävivät. Ah, suuta jo kuivaa. (Ryyppää lasistaan.)
EEVERTTI (hyvitellen): Jos ikävää tapahtuu, mitä siitä. Kuin palavin
rukous on ihmisrinnan puhtaan tuskan tunto. Ja kenelle tapahtuu muuta
kuin ikävää? Kuka voi kerskata saaneensa, mitä halasi? Vain houkkio ja
sokea, joka mitään ei nähnyt ja jonka elämä suurinta jumalanpilkkaa oli.
Miina nyökäyttää päällään.
EKBOMSKA: Laulapas sinä, Miina, Eliinalle nyt jotakin.
MIINA: Mitä minä laulaisin? No kuulepas, miten ennen morsianta
opasteltiin. (Laulaa kiehauttaa vanhaa morsiamen opastuslaulua.)
Hoi mutso, sisar hyväni,
Elä anna armoasi,
Heinäsistä hempeyttäsi,
Rahasista rakkauttasi.
Sano:
'Ei nyt joua lempimähän
Kesäisiltä kiirehiltä;
Kala kultainen kutevi,
Lohenkala karkeloivi.'
EKBOMSKA: Kaunista. Niin, niin, tässä samalla paikalla David-vainajan
kanssa kihlat juotiin. Ai, Eliina, katsopas, ettei tuli hellasta putoa.
Ja tuo se toinen pullo tullessasi.
Eliina menee.
EEVERTTI: Tässä kihlat juotiin. Ero vain, että kauppias itse oli
puhemiehenä.
EKBOMSKA: Niin toki olikin.
EEVERTTI: Ja luvalla sanoen, kiire tuli, häät ja ristiäiset samassa
kuussa.
EKBOMSKA: Niin. Tyttö syntyi, tottahan sen syntyä piti.
MIINA: Niinkuin Eevertinkin on kerran pitänyt.
EEVERTTI: Vaan kenen se oli, isän vai isän sijoillisen!
EKBOMSKA: He. Se kun leikittelee. Olipa lapsi vaikka itsensä
kuvernöörin, ei Ekbomskan suusta se tieto ulos tulisi. On sitä toki
siksi ihmisyyttä ja naisellisuutta.
MIINA: Ja kuntoa vielä tämän ajan naisissakin. Ja niin kauniisti kun
Ekbomska usein sanoo, että moni asia ei puhuen parane.
Hallinen kohoaa portaita, paperikäärö kädessä.
EEVERTTI: Mitä nyt?
HALLINEN: Lakosta ilmoitan.
EEVERTTI: Sinä sitä liikut vain maailmanparannuspuuhissa. Vaan mikä on
pahinta, on täällä. (Painaa rintaansa.) Mitenkäs sen ajattelit parantaa?
HALLINEN: Se paranee vähitellen, kun olot paranevat.
EEVERTTI: Jaksatko odottaa, kun et jaksa pienempien seikkojen parannusta
odottaa?
HALLINEN: En jaksa.
EEVERTTI: Vaan piru se nauraa teille, ja Jumala on vanhoillinen. Ketä
on sitten puolellanne?
HALLINEN: Ihmisyys.
EEVERTTI: Mikä suuruus!
HALLINEN: Ja oikeus.
EEVERTTI: Toinen suuruus! 'Suurin oikeus on suurin vääryys', sanotaan
jossakin.
HALLINEN: Oikein sanottu sekin.
EKBOMSKA: Jos Hallisella on kauppiaalle asiaa, on hyvä ja menee sisään.
HALLINEN: Nämä ehdot olisi jätettävä vain. (Ojentaa paperit
Ekbomskalle, joka ne ottaa.) Tänä iltana julistetaan lakko.
EKBOMSKA: Ikävyyttä vain laitatte.
MIINA: Ja paikkakunnan pahennukseksi muututte.
HALLINEN: Asia ei ole yksin meidän. Muidenkin maiden työväki pyrkii
vapautumaan. (Katsoen Eliinaan, joka tulee kyökistä tuoden toisen
pullon pöydälle.) Yhteisen hyvän vuoksi on uhrattava aikansa ja
toimeentulonsa ja onnensa, jos siitä on kysymys.
EKBOMSKA: Voittaakseen.
HALLINEN: Niin, voittaakseen elämisen ja kehityksen mahdollisuudet
tuleville.