Suuri, vanhanaikuisesti kalustettu arkihuone. Peräseinällä vanha
nahkasohva, sen yläpuolella pari taulua, kaksi puutuolia sohvan
molemmin puolin. Vasemmalla etualalla pöytä, pari nahkalla
päällystettyä nojatuolia ja kiikkutuoli. Taempana vasemmalla ovi.
Oikealla etualalla kirjoituspöytä ikkunan kohdalla, taempana ovi.
Samoin ovi perällä sohvan ja oikealla olevan nurkkakaapin välissä. Muu
kalusto vanhaa. Lattialla leveäraitaiset, vanhanaikuiset kesämatot.
Joku kukka ikkunan edessä.
KAUPPIAS JYNKKÄ (istuu kiikkutuolissa paitahihasillaan, kiikkua
nyökyttää ja polttaa pitkävartista piippuaan hyräellen): Hy-hyy hy-hyy.
(Hän nousee ylös vaivalloisesti. Toinen jalka on jäykkä. Hän katselee
ympärilleen, menee ja tarkastaa, ovatko taulut suorassa, korjaa niitä
ja nyökäyttää päätään.)
FIINA EKBOM (lihava ja hyvinvoivan näköinen ihminen) tulee oikealta ja
asettaa pöydälle tarjottimen, jolla on kahvipannu kuppeineen.
JYNKKÄ (osoittaen): Suorasepas samalla tuo matonpää tuolla.
EKBOMSKA: No nyt ei kiitetä. Eipä ole kohta viiteenkolmatta vuoteen
sattunut, että ulkonaiset seikat meillä olisi vinossa. Ja kaikkea se
tarkastaakin. Ihan kuin nuori sulhasmies. Ja terävä silmä on. Onpa ihan
kuin jotakin odottaisi, kun noin juhlallinen on ja tuollaisia huomioita
tekee.
JYNKKÄ. Jospa odottaisi. Mene tiedä.
EKBOMSKA: Olkaa vaiti. On ne niitä odotuksia -- noo, (lähennellen,
leikillään tuupaten) noo, elkää tyhjää.
JYNKKÄ (osoittaen kahvipannua): Eiköhän tuota olisi ruttoisampi yhdessä
tässä tyhjennellä? Mitä?