tähtäsi sen Hukkaa kohti. Tämä huusi silloin:
"Ammu toisaanne, kuningas, missä nuoliasi paremmin tarvitaan; minkä
teen, sen teen sinun tähtesi."
Olavi kuningas seisoi Käärmeen sillalla ylempänä muita. Hänellä oli
kultainen kilpi ja kullalla silattu kypärä, ja hänet erotti helposti
muista miehistä; hänellä oli lyhyt punainen nuttu rautapaidan päällä.
Mutta nähdessään, että vihollisjoukot jakaantuivat ja päälliköiden
kohdalle kohotettiin viirejä, hän kysyi: "Kuka on sen joukon johtaja,
joka on juuri meitä vastapäätä?"
Hänelle sanottiin, että siellä oli kuningas Svein Kaksiparta
tanskalaisineen. Kuningas vastaa:
"Niitä raukkoja emme pelkää, ei ole tanskalaisissa miehuutta. Mutta
ketä päällikköä seuraavat ne viirit, jotka liehuvat oikealla
sivustalla?"
Hänelle sanottiin, että siellä on kuningas Olavi svealaisineen. Olavi
kuningas virkkaa:
"Parempi olisi svealaisten istua kotosalla uhrikuppejaan nuolemassa
kuin nousta Käärmeeseen teidän aseittenne tutkaimitse. Mutta ken
omistaa nuo isot alukset, jotka ovat tuolla tanskalaisten alahangan
puolella?"
"Ne omistaa jaarli Eirik Haakoninpoika", hänelle ilmoitetaan. Silloin
vastaa Olavi kuningas:
"Hänellä saattaa kyllä olla omasta mielestään hyvät syyt käydä meitä
vastaan, ja siltä joukolta meillä on odotettavissa tuima taistelu; ne
ovat Norjan miehiä niinkuin mekin."
Sitten kuninkaat jakautuivat soutamaan vastustajainsa kimppuun. Svein
kuningas suuntasi laivansa Suur-Käärmettä kohti, mutta Ruotsin Olavi
kuningas siirtyi ulommaksi ja käänsi keulansa Olavi Trygvenpojan
laidimmaisia laivoja päin; ja toisella sivustalla oli Eirik jaarli. Nyt
syttyi ankara ottelu. Sigvalde jaarli soudatti aluksensa toisten taakse
eikä antautunut taisteluun.
Tämä taistelu oli tuiki tuima ja verinen. Suur-Käärmeen, Pikku-Käärmeen
ja Kurjen keulamiehet heittivät ankkureita ja iskuhakoja Svein
kuninkaan aluksiin ja voivat näin ahdistella niitä ylhäältä päin. He
puhdistivat miehistä kaikki purret, jotka saivat pidätetyiksi
lähettyvillään, mutta Svein kuningas ja ne, joiden henki säilyi,
pakenivat toisiin laivoihin, ja sitten he siirtyivät aseiden ulottuman
ulkopuolelle. Tämän joukon kävi, niinkuin kuningas Olavi Trygvenpoika
oli arvannut.
Silloin svealaisten Olavi kuningas siirtyi tilalle, mutta niin pian
kuin he saapuivat suuralusten lähelle, heidän kävi edellisten tavoin:
he menettivät paljon väkeä ja muutamia laivoja ja poistuivat sitten
loitommalle. Mutta Eirik jaarli laski purtensa Olavi kuninkaan
äärimmäisen aluksen laitaan, puhdisti sen miehistä ja katkoi heti
siteet; sitten hän siirtyi sen viereen, joka oli lähinnä, ja taisteli,
kunnes sekin oli tyhjennetty. Nyt miehet alkoivat juosta pienemmistä
pursista suuraluksiin, mutta jaarli katkoi jokaisen laivan siteet, kun
se oli raivattu puhtaaksi, ja tanskalaiset sekä svealaiset siirtyivät
silloin lentoaseiden ulottumiin ja työntyivät joka taholta Olavi
kuninkaan aluksia kohti. Eirik jaarli sovitti aina purtensa pitkin
laivaa ja taisteli lyömäasein, mutta koska hänen aluksellaan kaatui
miehiä, nousi tilalle toisia, tanskalaisia ja svealaisia. Näin laulaa
Haldor:
Miekkain tuimien kulku
Käärmettä kohti siirtyi;
helskyvin kultakeihäin
urhot taisteli kauan.
Taiston tuoksinassa
työntyi häntä vastaan
miehiä Ruotsin ja Tanska
kalvankantajoita.
Eirik jaarli oli aluksensa eturuumassa, ja sinne oli pystytetty
kilpilinna. Siellä taisteltiin lyömäasein ja pistettiin keihäin ja
sinkautettiin kaikkea, mikä aseeksi kelpasi; mutta muutamat ampuivat
jousilla tai lennättivät aseita käsin. Niin ankara aseryöppy kävi
Käärmeen yli, että tuskin saattoi suojella itseään kilvellä; niin
tiheään lensi vasamia ja keihäitä, sillä joka taholta työntyi
sotapursia Käärmeen ympärille. Olavi kuninkaan miehet olivat nyt niin
raivoissaan, että hyppäsivät laivan partaalle yltääkseen vihollisiin
miekaniskuin ja surmatakseen heidät, sillä useat eivät olleet laskeneet
niin lähelle Käärmettä, että olisivat joutuneet mukaan lyömäleikkiin.
Mutta moni Olavin miehistä vierähti silloin mereen, he kun luulivat
taistelevansa tasaisella tantereella, ja niin he vaipuivat
varusteissaan syvyyteen. Näin kertoo Halfröd:
Käärmeheltä hautaan
haavoittuneet vaipui;
väistyä mieli ei tehnyt,
iskivät viime hetkeen.
Vaikka kuningas kallis
purttaan ohjaisi vielä,
urhoja moisia Käärme
kaipaisi kulkiessaan.
Einar Tambeskjelve oli Käärmeen peräpuolella; hän käytteli jousta ja
ampui purevampia vasamia kuin yksikään toinen. Einar tavoitteli Eirik
jaarlia ja osasi peräsimen varteen jaarlin pään kohdalle ja nuoli
tunkeutui puuhun aina liitossiteeseen asti. Jaarli katsahti siihen ja
kysyi, tiesivätkö miehet, kuka sen ampui. Mutta samassa tuli toinen
nuoli niin lähelle jaarlia, että se lensi hänen käsivartensa ja kyljen
lomitse, ja painui niin syvälle päälautaan,[119] että kärki työntyi
pitkälle ulos. Silloin jaarli virkkoi eräälle miehelle, jota toiset
nimittävät Finniksi, mutta toiset sanovat lappalaiseksi -- hän oli
maanmainio jousenkäyttäjä --:
"Ammuppas tuo kookas mies tuolta peräpuolelta!" Finn ampui, ja vasama
osui keskelle Einarin kaarta samassa tuokiossa, kuin hän jännitti sitä
kolmatta kertaa. Silloin jousi karahti kahdeksi kappaleeksi. Olavi
kuningas kysyi:
"Mikä siellä niin helähtäen murtui?" "Norja sinun kädestäsi, kuningas!"
vastaa Einar. "Niin suuri ei tappio vielä liene", sanoo kuningas; "ota
minun jouseni ja ammu sillä". -- Ja hän heitti aseen Einarille. Einar
otti jousen ja jännitti sen heti niin, että nuoli kävi liian lyhyeksi
kaarelle, ja huudahti: "Liian hento, liian hento -- on ruhtinaan
kaari!" Hän heitti jousen takaisin, mutta tarttui kilpeen ja miekkaan
ja taisteli edelleen.
Kuningas Olavi Trygvenpoika seisoi Käärmeen sillalla ja ampui tiheään,
toisinaan jousta, toisinaan keihästä käytellen, ja näitä hän lennätti
aina kaksi samalla haavaa. Hän katsahti purteensa ja havaitsi miestensä
heiluttavan kalpojaan ja iskevän tiheään ja siten, että ne purivat
huonosti. Silloin hän huusi kaikuvasti:
"Heilutatteko miekkojanne veltosti, koska ne eivät näy purevan teidän
käsissänne?"
Muuan mies vastasi: "Miekkamme ovat käyneet tylsiksi ja pahasti
loville."
Silloin kuningas astui keularuumaan ja avasi isäntäpenkin arkun; hän
otti sieltä joukon teräviä miekkoja ja antoi ne miehille. Mutta kun hän
työnsi arkkuun oikean kätensä, näkivät miehet, että haarniskan hihasta
vuoti verta; kukaan ei tiedä, miltä kohtaa hän oli haavoittunut.
Parhaiten ja tuhoisimmin taistelivat Käärmeellä eturuuman miehet ja
keulanvartijat; sillä siellä oli valiojoukko ja korkeimmat laidat.
Mutta kun väkeä ensin kaatui keskilaivalla ja miehiä seisoi harvassa
maston ympärillä, koetti Eirik jaarli nousta alukseen ja pääsikin
Käärmeeseen itse viidentenätoista. Silloin Hyrning, Olavi kuninkaan
vävy, kävi häntä vastaan seurueineen, ja siellä sukeusi mitä tuimin
ottelu ja se päättyi siten, että jaarli peräytyi takaisin laivaansa.
Mutta niistä miehistä, jotka olivat häntä seuranneet, kaatui muutamia
ja toiset olivat haavoittuneet. Siitä kertoo Tord Kolbeininpoika:
Taisteli kypäräpäiset
teljoilla hurmeisilla.
Kauniin maineen sai, ken
herraansa suojasi miekoin;
tunturin kaartuva katto[120]
murtua saakoon ennen
kuin Hyrning unhoon joutuu.
Nyt sukeusi taas mitä tuimin taistelu, ja siinä kaatui paljon väkeä
Käärmeellä. Mutta kun miehistö, jonka oli määrä puolustaa Käärmettä,
hupeni hupenemistaan, koetti Eirik jaarli toistamiseen nousta alukseen,
ja jälleen hän kohtasi kovaa vastarintaa. Kun Käärmeen keulavartijat
näkivät tämän, siirtyivät he peräpuolelle, kääntyivät jaarlia vastaan
ja ahdistivat häntä voimakkaasti. Mutta kun Käärmeellä oli nyt kaatunut
niin paljon väkeä, että partaat olivat monin paikoin tyhjinä, ryhtyivät
jaarlin miehet kapuamaan usealta taholta. Silloin kaikki ne, jotka
vielä olivat Käärmeen turvana, pyrkivät aluksen peräpuolelle, missä
kuningas oleskeli.
Kolbjörn tallimestari nousi sillalle kuninkaan viereen; he olivat
varsin samanlaisissa puvuissa ja varusteissa. Kolbjörn oli hyvin roteva
ja kaunis mies. Nyt syntyi taas mitä kiivain ottelu eturuumassa. Mutta
siitä syystä, että niin moni jaarlin miehistä, kuin alukseen mahtui,
oli noussut Käärmeeseen ja hänen purtensa saartivat sen joka taholta ja
väkeä oli niukalti vastustamassa niin suurta joukkoa, kaatuivat
useimmat ennenpitkää, vaikka olivatkin sekä voimakkaita että
urhoollisia miehiä. Mutta Olavi kuningas ja Kolbjörn hyppäsivät silloin
mereen, kumpikin omalle puolelleen. Jaarlin miehet olivat soutaneet
pikkuveneitä ympärille ja surmasivat ne, jotka syöksyivät mereen, ja
kun itse kuningas heittäytyi alas sillalta, niin he halusivat saada
hänet vangiksi viedäkseen Eirik jaarlin luo. Mutta Olavi kuningas
kohotti kilven suojakseen ja sukelsi alas syvyyteen. Kolbjörn
sitävastoin työnsi kilven alleen ja suojeli itseään siten keihäiltä,
joita lennätettiin alempana olevista aluksista; ja hän putosi mereen
siten, että kilpi jäi hänen alleen, eikä hän niin ollen vaipunut
syvyyteen kyllin nopeasti, vaan joutui vangiksi ja nostettiin erääseen
purteen. Miehet luulivat häntä kuninkaaksi ja veivät hänet Eirik
jaarlin luo; mutta kun jaarli huomasi, että hän oli Kolbjörn eikä Olavi
kuningas, sai Kolbjörn armon. Mutta tällöin kaikki ne, jotka vielä
olivat hengissä Olavi kuninkaan miehistä, heittäytyivät mereen
Käärmeestä, ja Halfröd kertoo, että Torkel Nevja, kuninkaan veli,
hyppäsi viimeisenä mereen:
Sai urhea Torketel nähdä
Kurjen ja kummankin
Käärmeen kelluvan tyhjinä (pelkoa
ei taistossa tuntenut hän);
kantaja käsirengasten,
taiston kestäjä, silloin
merehen syöksyi, uiden
turvaan pyrki hän myös.
Ennen on kerrottu, että Sigvalde jaarli saapui Olavi kuninkaan seurassa
Vendinmaahan; jaarlilla oli kymmenen alusta sekä lisäksi yhdestoista,
jossa Astrid ruhtinattarella, Sigvalde jaarlin puolisolla, oli väkensä.
Kun Olavi kuningas oli heittäytynyt mereen, kohotti koko sotajoukko
voitonhuudon, ja silloin jaarli antoi miestensä työntää airot veteen ja
souti taisteluun. Mutta se vendiläispursi, jossa Astridin miehet
olivat, souti takaisin Vendinmaata kohti, ja siitä sai heti moni aiheen
kertoa, että Olavi kuningas oli veden alla riisunut yltään rautapaidan
ja sukeltanut pois suuralusten lähettyviltä ja sitten uinut
vendiläispurteen, ja Astridin miehet olivat vieneet hänet maihin. Ja
siitä ovat muutamat sitten sepittäneet monta tarinaa Olavi kuninkaan
retkistä. Mutta olipa tämän asian laita mikä hyvänsä, sen koommin ei
Olavi kuningas enää saanut valtakuntaa Norjassa.
Eirik jaarli Haakoninpoika sai voitossa Suur-Käärmeen ja paljon
saalista ja ohjasi Suur-Käärmeen taistelusta. Sitten Tanskan Svein
kuningas ja Olavi svealaisten kuningas sekä Eirik jaarli jakoivat
Norjan valtakunnan keskenään. Mutta Eirik jaarlin veli Svein
Haakoninpoika, joka oli kihlannut Holmfridin, Svean kuninkaan tyttären,
sai jaarlikunnan Olavi Svealaiselta. Svein jaarli oli komein mies, mitä
milloinkaan on nähty. Eirik jaarli ja Svein jaarli antoivat kumpikin
kastaa itsensä ja ottivat oikean uskon; mutta niin kauan kuin he
hallitsivat Norjaa, antoivat he jokaisen tehdä uskonasioissa niinkuin
halusi, mutta vanhat lait he pitivät tarkoin voimassa ja samaten kaikki
maan tavat, ja he olivat suosittuja miehiä ja hyviä hallitsijoita.
Eirik jaarlilla oli veljeksistä eniten sananvaltaa kaikessa
hallinnossa.
Viiteselitykset:
[1] Lähteinä _Maailmanhistoria_; P.A. Munch, _Det norske Folks
Historie_, I osa; Salmonsens, _Konversationslexikon_.
[2] Haakon kuningas ja Skule herttua lienevät useille lukijoille tutut
Ibsenin "Kuninkaanalut" näytelmästä.
[3] Aasat olivat muinais-skandinaavilaisten mahtavin jumalsuku, joka
tarujen mukaan oli peräisin Tanais- l. Don-joen itäpuolella olevasta
maasta, Aaselannista. Heidän päämiehensä oli Oden, sittemmin
pohjoismaisen mytologian pääjumala.
[4] Norjan eteläisimmän osan keskinen alue.
[5] Fylke: oikeastaan maakunta, joka muodosti sotilaallisessa ja
hallinnollisessa suhteessa valtakunnan alaosaston; tässä se tarkoittaa
usein pikkukuninkaan hallitsemaa aluetta.
[6] Tässä kappaleessa esiintyvät tiedot ovat saadut osittain
Ynglinge-tarinasta, osittain Halvdan Mustan tarinasta.
[7] Drammen-joen varsilla Randsfjord-järven eteläpuolella (nyk.
Kristiansamtissa).
[8] Raivopää = berserk. Näistä annetaan seuraava selitys
Ynglinge-tarinassa: "Oden saattoi tehdä niin, että taistelussa hänen
vihollisensa tulivat sokeiksi tai kuuroiksi tai aroiksi, mutta heidän
aseensa eivät purreet sen paremmin kuin sauvat; mutta hänen omat
miehensä ryntäsivät haarniskoitta ja olivat hulluja kuin koirat tai
sudet, purivat kilpiinsä ja olivat väkeviä kuin karhut tai härät; he
surmasivat ihmisiä, mutta heihin ei pystynyt rauta eikä tuli."
[9] Mjösen-järven itäpuolella.
[10] Tähän päättyvä osa on Halvdan Mustan tarinasta; seuraava muodostaa
pääosan Snorren Harald Kaunotukan tarinaa.
[11] Henkivartio vastaa tässä useimmiten _hird_-nimitystä; tämän
jäsenet olivat läheisessä persoonallisessa suhteessa päällikköönsä.
[12] Hardangerin ja Bergenin seudut.
[13] Nyk. Folden-vuonon ympäristö.
[14] Nyk. Kristianian-vuonon seudut sekä lähin rannikko Skagerrakin
itäpuolella.
[15] Kattegatin lahti Norjan ja Ruotsin rajalla.
[16] Sigurd Ring oli mahtava pohjoismainen kuningas 8:nnen vuosisadan
puolivälissä.
[17] Norjan ja Ruotsin välinen metsäseutu, nyk. Kongsvingerin
tienoilla.
[18] Gööta-joki.
[19] Nyk. Eidsfjordin ja Storfjordin välillä.
[20] Hafsfjord, lähellä nykyistä Stavangeria.
[21] Hjaltland, nykyiset Shetlannin saaret.
[22] Orkn-saaret = Orkney-saaret; Suder-saaret = nykyiset Hebridit.
[23] Möre, Trondhjemin-vuonon suupuolelta etelään.
[24] Gange-Rolv = Rolv Jalkamies.
[25] Itämailla tarkoitetaan Venäjää, varsinkin nykyisiä
Itämerenmaakuntia.
[26] Valland, Ranska, varsinkin sen pohjoisosa.
[27] Snorren mukaan oli Gange-Rolv siis norjalainen, mutta myöhempi
historiantutkimus on huomannut tämän epäiltäväksi ja arvellut
Normandian valloittajat pikemmin tanskalaisiksi. Vrt. Henrik Schück
y.m.: "Svenska folkets historia", edellinen osa, siv. 179.
[28] Vilhelm Valloittaja.
[29] Nykyinen Tofte Gudbrandin-laaksossa.
[30] Nykyinen North-Ronaldsey, koillisin Orkney-saarista.
[31] Tässä markalla tarkoitetaan painoa.
[32] Alkujaan kihlakuntansa talonpoikien perinnöllinen johtaja; Harald
Kaunotukan ajoista kuninkaan henkivartion (hirdin) jäsen ja kuninkaan
jaarlin alainen.
[33] Nykyinen Sönd- ja Nordfjord Keski-Norjassa.
[34] Sakslanti = Pohjois-Saksa.
[35] Bretlanti = Wales ja muut Englannin länsiosat.
[36] Norjan pohjoisin rannikko, alkaen jotensakin Tromsön kaupungin
tienoilta.
[37] Vienanmeren rantamaat ja Vienanjoen suupuoli.
[38] Haalogalanti eli Helgeland, Norjan rannikko pohjoisen napapiirin
vaiheilta Finmarkiin asti.
[39] Tröndit, Trondhjemin tienoon l. Tröndelagenin asukkaita.
[40] Björn oli Harald Kaunotukan ja Öistein jaarlin tyttären Svanhildin
poika; hänen veljensä oli Olav.
[41] Kristianian-vuonon länsipuolinen alue; siinä sijaitsi Norjan
vanhin kaupunki Tunsberg, nykyinen Tönsberg.
[42] Nykyinen Selven, Trondhjemin-vuonon eteläpuolella.
[43] Halvdan Musta oli Harald Kaunotukan ja Trondhjemin jaarlin Haakon
Grjotgardinpojan tyttären Aasan poikia.
[44] Sigurd oli isänsä Haakon Grjotgardinpojan kuoltua saanut tämän
jaarlinarvon; hän oli Harald kuninkaan lanko.
[45] Nykyinen Helleren, lounaaseen Bergenistä.
[46] Muinaisengl. Aethelstan, Englannin kuninkaana 924-940.
[47] Molemmat paikat nykyisen Haugasundin lähellä pohjoiseen
Stavangerista. Paikalle on 1872 pystytetty Harald Kaunotukan
muistopatsas, johon on liitetty yllämainittu paasi, 3,54 m:n pituinen
ja 1,25 m:n levyinen.
[48] Harald kuninkaan ja Öistein jaarlin tyttären Svanhildin poika.
[49] Harald Kaunotukan ja Aasa Haakonintyttären poika.
[50] Trygve oli edellämainitun Olavi Haraldinpojan poika. Gudrödin isä
oli Björn Kauppi, Harald kuninkaan poika, joka oli saanut surmansa
taistellessaan Eirik Verikirvestä vastaan.
[51] _Hird_, jonka jäsenet olivat läheisessä persoonallisessa suhteessa
johtajaansa.
[52] Sellainen lähetettiin sanansaattajan mukana todisteeksi
luotettavuudesta (kuten myöhemmin kirje).
[53] Northumberland,
[54] Nykyinen York.
[55] Lodbrokinpojat olivat sen tanskalaisjoukon päälliköitä, joka
saapui Englantiin 865 ja valloitti Yorkin. Näistä Halvdan tuli kymmentä
vuotta myöhemmin Northumberlandin kuninkaaksi, mutta 880 omat miehet
karkoittivat hänet. Northumberlandin valloittivat englantilaiset
takaisin 926.
[56] Eadmund, Englannin kuninkaana 940-946.
[57] Tämä kuningas hallitsi 9:nnen vuosisadan alkupuolella.
[58] Njård oli tuulen valtias sekä aaltojen ja tulen hillitsijä,
lisäksi perin rikas ja antelias.
[59] Fröi oli sateen ja päivänpaisteen sekä vuodentulon herra.
[60] Runotaidon jumala; Bragen malja = vainajain muistomalja.
[61] Näistä molemmista kausista kertoo Snorre esipuheessaan seuraavaa:
"Ensimmäistä kautta sanotaan polttokaudeksi; silloin oli poltettava
kaikki kuolleet miehet ja pystytettävä heille muistokiviä... Mutta sen
jälkeen kuin Dan Ylpeä, Tanskan kuningas, oli teettänyt itselleen
hautakummun ja määrännyt, että hänet oli kuoltuaan kannettava siihen
kuninkaanpuvussa ja sotisovassa ratsuineen ja satuloineen ja muine
tavaroineen, tekivät useat hänen miehistään samoin, ja siitä sai
alkunsa kumpukausi Tanskassa."
[62] Tor oli sodanjumala, jolla oli aseena m.m. vasara.
[63] Nykyinen Karmö Stavangerin pohjoispuolella.
[64] Vendel, nykyinen Vendsyssel Jyllannissa; Agder, Norjan
etelärannikolla.
[65] Nordfjordin luona.
[66] Edellisen säkeistön "merisankari" ja Harald tarkoittavat Harald
Eirikinpoikaa.
[67] Gåndul ja Skågul, kaksi valkyyriaa l. sodan hengetärtä.
-- Yngven suku sai nimensä Yngvestä l. Fröistä, jonka isä Njård oli
Odenin kuoltua saanut vallan svealaisten keskuudessa; myöskin
käytettiin Ynglinga-nimeä.
[68] Ryygit, Rogalannin asukkaat; pohjolan miehet tässä Haalogalannin
miehet; taanat, tanskalaiset.
[69] Sikling, taruhistoriallinen tanskalainen kuningassuku, tässä
kuningas. -- Taivaisen vaatteet = haarniskat.
[70] Dåglingit = kuninkaat.
[71] Hermod, Odenin poika, sotaisan sankariuden olennoima;
Brage, runouden jumala.
[72] Fenre- l. Fenris-hukka, häijyn Lokin poika, jonka jumalat
viekkaudella saivat kahleisiin; pääsee maailman lopussa vapaaksi ja
koituu turmioksi Odenillekin.
[73] Håld = vapaatilallinen.
[74] Meriratsu = laiva.
[75] Oslo-vuono l. nykyinen Kristianian-vuono.
[76] Odenin vaimo = maa.
[77] Venäjä; nimitys johtui maan lukuisista kaupungeista.
[78] Novgorodin kaupunki.
[79] Limfjordin suulla.
[80] Ne, jotka jäivät noudattamatta sotakutsua tai saapuivat väärälle
paikalle tai väärään aikaan, saivat suorittaa sakkoja.
[81] Bornholm.
[82] Nykyinen Pohjois-Saksa itäisestä Holsteinista Itä-Preussiin.
[83] Burislav = Boleslaw. Burislavilla ei tässä ole ymmärrettävä Puolan
Boleslaw I:tä (992-1025), vaan hänen isäänsä Miescoa eli Mieczyslawia
(964-992).
[84] Flanderi.
[85] _Vandræde-skald_.
[86] Valkeren = Walcheren-saari; flemingit = flaamilaiset.
[87] Scilly-saaret.
[88] Gardariikin asukas.
[89] Gyda oli Olavi Kvaranin tytär, ei sisar; Olavi Kvara kuoli
iäkkäänä miehenä 980.
[90] Jomsborg eli Jom (_Jumne_) oli linnoitettu kaupunki Wollinsaaren
itärannalla Oder-joen suulla; tarun mukaan sen perusti Harald
Sinihammas 960:n vaiheilla.
[91] Edelred, Englannin kuningas 978-1016.
[92] Nykyinen Hareidland Söndmöressä.
[93] Puolitoista sataa = 180.
[94] Vastaa tässä 26,7 grammaa.
[95] Venäläinen nimi -- Vsevolod.
[96] Tästä pojasta tuli myöhemmin Norjan kuningas Olavi Pyhä.
Jäljempänä Snorre kertoo, että Olavi kastettiin kristityksi Olavi
Trygvenpojan toimesta, mutta siinä hän erehtyy, sillä Olavi kääntyi
kristinuskoon vasta varttuneena, Normandiassa ollessaan.
[97] Eteläisessä Hordalannissa.
[98] Trondhjemin-vuonon suulla.
[99] Nyk. Munkkisaari Kid-joen suun edustalla, Trondhjemin kaupungin
ulkopuolella.
[100] Nykyinen Kastelgården Göta-joen pohjoisen haaran varrella.
[101] Olavi piti silloisten kristittyjen tavoin Odenia pahana haltiana.
[102] Frostan käräjät pidettiin samannimisellä niemellä
Trondhjemin-vuonon varrella.
[103] Vainovasamassa oli köysi tai vitsasrengas riippumassa toisesta
päästä, ja se kutsui kaikki miehet aseistettuina käräjille.
[104] Nyk. Tjöttö Helgelannin Alstahaugin eteläpuolella (65° 50').
[105] Salten-vuono.
[106] Nyk. Vaagan Lofotein Vaagössä.
[107] Viikinkialuksessa eli draakissa oli kappaleen päässä keulasta
n.s. krapperummet, jonka soututuhdot jakoivat useihin osiin.
[108] Valkoisia l. kastevaatteita käytettiin viikon päivät kasteen
jälkeen.
[109] Norjan kielellä vandræde-skald, s.o. runoilija, jonka kanssa on
vaikea tulla toimeen.
[110] Pohjois-Amerikassa, mahdollisesti Nova Scotia.
[111] Bremangerlandin Hornelenissa Nordfjordin edustalla
[112] Tämä ei pidä paikkaansa; Svein kuningas hylkäsi Gunhildin ja
lähetti hänet kotiinsa Vendinmaahan, mistä hänen poikansa toivat hänet
Sveinin kuoleman jälkeen takaisin Tanskaan.
[113] Puolan Boleslaw I (992-1025). Vrt. viite 83.
[114] Jonkinlainen iso meripursi, jossa ei ollut "päätä" keulassa.
[115] Svåld ei ole saari, vaan satama ja joensuulahti hiukan länteen
Rügenistä.
[116] Katso "skeidin" selitystä 114.
[117] Partaniekaksi (barde) sanottiin laivaa sen vuoksi, että niitä
emäpuun osia, jotka työntyivät etu- ja peräkeulan yläpuolelle,
nimitettiin sen parraksi.
[118] Norjan kielessä sanaleikki "baade röd og ræd" = sekä punainen
että arka.
[119] Lauta, joka sijaitsee perämiehen pään takana hänen istuessaan
ohjaamassa.
[120] Taivaan laki.