1. Jos menet ennustamoon[1], muista olevasi tietämätön siitä, mitä
tapahtuu, vaan että tulet sitä ennustajalta tiedustelemaan, mutta
minkälainen tulos on, siitä olit tietoinen tullessasi, jos vain olet
viisas. Sillä jos se on niitä, jotka eivät ole meidän vallassamme, on
välttämätöntä, että se ei ole hyvää eikä pahaa.
[1] Kreikkalaisilla oli erityisiä ennustuspaikkoja ja temppeleitä, joita
pidettiin pyhinä ja joissa uskottiin pappien, papittarien y. m.
välityksellä saatavan tulevaisuuden tietoja ja jumalain tahdon
ilmauksia.
2. Älä siis osoita ennustajalle haluasi tai inhoasi äläkä vavisten häntä
lähesty, vaan hyvin tietäen, että mitä hyvänsä seuraakin, se on perin
yhdentekevää eikä ensinkään satu sinuun, mutta millaista tahansa se
onkin, sopii sitä hyvin käyttää eikä kukaan ole esteenäsi.
Luottamuksessa siis lähesty jumaluutta niinkuin neuvojaasi, ja muuten
kun jokin neuvo on sinulle annettu, muista neuvonantajaasi ja ketä
tottelemattomuudellasi ylenkatsot.
3. Mutta tule tiedustelemaan ennustajalta, niinkuin käski Sokrates, vain
sellaisia seikkoja, joissa kaiken harkinnan perästä voidaan vedota
lopputulokseen ja joissa ei järjellä eikä millään muulla keinolla voida
kyseenalaisesta tapauksesta selvää saada. Siis kun on vaarassa autettava
ystävää tai isänmaata, ei tule tiedustella onko tuohon vaaraan
antauduttava, sillä jos saat vastauksen, että uhrisi tietää
onnettomuutta, on selvä, että ennustetaan kuolemaa tai jonkin
ruumiinjäsenen menetystä tai maanpakoa; mutta terve järki sanoo, että
vaikka niinkin kävisi, on ystävää ja isänmaata vaarassa autettava.
Tottele siis suurempaa tietäjää, Pythiosta, joka ajoi temppelistä
tiehensä sen, joka ei ollut auttanut hengenvaaraan joutunutta
ystäväänsä.[1]
[1] Kaksi ystävää matkalla Delfoin tietäjätemppeliin joutui ryövärien
käsiin; toinen sai surmansa, toinen pääsi pakoon ja tuli temppeliin,
mutta hänet ajettiin pois, koska hän oli vaarassa hyljännyt ystävänsä.