1. Mitä tulee jumalanpelkoon, tiedä, että pääasia siinä on omata oikeat
käsitteet, nimittäin että Jumala on ja hyvin ja oikeudenmukaisesti
hallitsee kaikkea, ja sinun tulee järjestää itsesi jumaluutta
tottelemaan ja mukautumaan kaikkeen mitä tapahtuu sekä vapaaehtoisesti
havaitsemaan siinä korkeimman järjen määräyksiä. Niin ollen et
milloinkaan saa syytä moittia kaitselmusta etkä syyttää jääneesi
huolenpitoa vaille.
2. Mutta siihen mielentilaan ei ole mahdollinen tulla, ellet irtaannu
niistä seikoista, mitkä eivät ole meidän vallassamme, ja katso hyvän ja
pahan riippuvan ainoastaan niistä, mitkä ovat meidän vallassamme; sillä
jos otaksut jonkin niistä [mitkä eivät ole meidän vallassamme] olevan
hyvää tai pahaa, on tästä seurauksena, että kun menetät jotakin hyvää,
jota tahdot, tai kohtaat jotakin pahaa, jota et tahdo, sinä soimaat ja
vihaat tällaisen aiheuttajaa.
3. Jokainen elävä on nimittäin luonnostansa sellainen, että pakenee ja
karttaa niinhyvin sitä, mikä näyttää hänelle vahingolliselta, kuin
vahingon aiheuttajaa, vaan suosii ja tavoittaa hyödyllistä ja sen
aiheuttajaa. On siis mahdotonta, että se, joka luulee itseänsä
vahingoitettavan, iloitsisi luulemastansa vahingonaiheuttajasta,
samoinkuin hän tietenkään ei voi iloita itse vahingosta.
4. Tästä tulee sekin, että poika solvaisee isäänsä, kun ei saa
luulemaansa hyvää. Tämä se teki Polyneikes ja Eteokles veljekset
riitaveljiksi [ja toistensa tappajiksi], kun luulivat tyrannivallan
olevan hyvää. Tämän tähden moittii jumaluutta maamies, merimies,
kauppamies, niin myös ne, jotka vaimonsa ja lapsensa ovat menettäneet.
Sillä missä on hyötyä, siellä ollaan myös jumalisia. Sentähden joka
huolehtii haluta ja inhota sitä, mitä hänen tulee, hän samalla huolehtii
hurskaudesta ja jumalanpelosta.
5. Uhrata, lahjoittaa ja antaa pyhiin tarkoituksiin isien tavan mukaan
sopii aina puhtaalla mielellä, ei kevytmielisesti eikä huolimattomasti,
ei kitsaasti eikä yli varainsa.