[1] Ensimmäisen kirkon maassamme olleen Nousisissa, viittaa
edellämainittu (siv. 31) legendan kertoma, ja muutk syyt.
[2] Palestinassa, jossa tähän aikaan Ristisotia käytiin, oli
ritariseuroja sairasten ja kurjain hoidoksi ilmautunut, ja niiden
seassa Saksan ritariseura v. 1190. Tämä kutsuttiin sittemmin Preussian
maata Kristinuskohon käännyttämään. Vuonna 12227 yhdistyi se Viron
käännyttämiseksi laitetun Kalpaveljein ritariseuran kanssa, ja tulee
välistä meidän historiata koskemaan.
[3] Alkutiedot nimittävät tässä Karjalaisten siaan Kuureja. Mutta
niinkuin edellisessäki jo on viitattu, niin sekoitetaan nämät
kansanimet usein.
[4] Se jäi Venäjän alle, varjelemaan meille Muinaisaikain runoissa ja
tavoissa säilytetyt muistomerkit, jotka koko Karjalan nyt Ruotsin alle
tultua, olisivat nähtävästi ijäksi päiväksi unhotuksiin joutuneet.
[5] Raha merkitsi vanhassa Suomenkielessä, kuten vieläki Lapissa, samaa
kun eläväin nahkaa; ja koska nahkoja rahan asemesta pidettiin, niin sai
se sana siitä sittä nykyisen merkityksensä.
[6] Näiden sotain kertomisessa tulemma niinkuin usein mutoinki,
paraasta päästä seuraamaan, mitä Provasti Hippingin kirjassa: Neva
och Nyenskans intill S:t Petterburgs anläggning, löytyy Venäjän
vanhain aikakirjain tiedoista (jotka ovat paljo tarkemmat ja
päälleluotettavammat, kun ruotsinpuoleiset tiedot,) näihin asioihin
koskevaista kirjoitettuna.
[7] Paavit asuivat tavallisesti Roomissa. Mutta kun Franskan Kuningas
Philippi Kaunoinen oli laittanut miehen omasta kansastansa Paaviksi,
niin muutti se v. 1309 asuntonsa Avignoniin, Franskan maalla. Siellä
asuivat Paavit vuoteen 1378, jolloin Roomissa valittiin toinen,
omituinen Paavi. Nyt oli siis Kristikunnalla kaksi Paavia, jotka
pannaamisella kokivat toisiaan sortaa. Viimmein löytyi niitä kolmekki
yhtaikaa, siksikun Kostnitsin Kirkonkokous (v. 1414) teki lopun näille
sekannuksille.
[8] Sen sanoo, ehk'ei juuri samoilla sanoilla, muutama todistuksista
(katso: Porthan, Chron. Episc. Finl. pag. 374. not. 332). Sitä myöten
olisi Pohjanmaa saanut Kristinuskon noin pispa Katilluksen aikoina.
[9] Gotlannissa eli Erikki 10 vuotta ja muutti sittä isänmaahansa
Pommeriin, jossa kuoli v. 1459.
[10] Tämän aikakirjan on Kanslii-Raati ja muinan Professori Turussa,
kiitollisesti muistettava Henr. Gabr. Porthaani, antanut präntistä
uloskäydä, itseltänsä kootuilla lisäyksillä jokaisen siinä mainitun
pispan aikaan ja elämäkertaan, nimellä: Pauli Juusten Chronicon
Episcoporum Finlandensium, annotationibus & Sylloge monumentorum
illustratum. Siinä kirjassa ovat pian ainoat tiedot Suomen pispoista
koolla, ja siitä olemmeki ottaneet, mitä tähänasti olemme kertoneet.
Mutta tämän perästä on kertomamme lähdet jokaisen pitemmältä
muisteltavan pispan elämäkerrassa, aina paikallansa ja erittäin tietä
annettava.
[11] Mitä tästä pispasta tulemma sanomaan, on otettu Professorin Joh.
Jaak. Tengströmin jutelmasta: De viris in Fennia peritia literarum
Græcarum claris, siv. 9-30.
[12] Katso tästä miehestä Professorin Joh. Jaak. Tengströmin
edellisessä meiltä osotettuun kirjaan, siv. 34-47.
[13] Nimeltä: Linguæ Fennicæ brevis Institutio, joka v. 1649
ensimmäisen Kirjanpränttääjän Pietari Waldin tykönä präntättiin.
14] Katso tästä miehestä pispavainajan Jaak. Tengströmin: Minne öfver
Johannes Elai Terserus; Turussa v. 1795.
[15] Eskillus Petreeus oli muutaman aikaa ollut hänen opettajana.
[16] Pitempiä tietoja saadaan tästä miehestä Professorin Joh. Jaak.
Tengströmin kirjassa: Biskopen i Åbo Stift Johan Gezelii den äldres
Minne; Turussa v. 1825.
[17] Tämäki laitos oli v. 1632 saanut suurelta Gustavi Adolphilta
alkunsa.
[18] Akademian kirjanpräntti oli hyvin rappiossa, ett'ei sillä saatettu
tarpeita täyttää.
[19] Tästä miehestä ja hänen merkillisistä ajoista löytään opettavaisia
tietoja Professorin Joh. Jaak. Tengströmin kirjassa: Gezelii den yngres
Minne; Helsingissä v. 1833.
[20] Tässä hiippakunnassa seurasivat Olaus Elimääusta, joka v. 1627
kuoli, Maisterit Nikolaus Maunuksenpoika, joka taisi kuolla v. 1632,
Gabrieli Melartopääus (k. 1641), jonka perästä Inkerinmaa sai omat
Superintendentinsä, Petrus Juonaanpoika Biugge (k. 1657), Nikolaus
Laurinpoika Malmenius eli Nykopensis (k. 1664), Petrus Laurinpoika
Brommius (k. 1671). Sittä seurasi Doktori Abrahami Thauvonius (k.
1679) ja Maisteri Henrikki Karstenius, joka kuoli 1683, oltuansa jo
kaksi vuotta pispanvirasta vapaana. Näitten perästä tulivat Doktorit
Petrus Bongi, sangen vihainen oikioppinen (k. 1696), Petrus Laurbekkius
(k. 1705) ja Davetti Lundi, joka paettuansa tuli pispaksi Skaaraan.
Näitten ja sittä Porvonki pispain elämästä saadaan lyhykäisiä
tietoja Rhytseliuksen kirjassa: Episcoposcopia Suiogothica, ja aina
nykyisiin aikoin asti kirjassa: Förteckning på Biskopar i Sverige och
Finland ifrån Reformationen till närvarande tid; Khristiansstaassa
v. 1830. Muuten on M. J. Alopääuksen: Borgå Gymnasii Historia, tämän
hiippakunnan asioita paljon valaiseva kirja.
[21] Tästä ja seuraavista Turun pispoista saadaan vähän pitempiä
tietoja v. 1836 Helsingforsissa präntätystä kirjasta: Chronologiska
Förteckningar och Anteckningar öfver Finska Universitetets fordna
Procancellerer samt öfver Faculteternas Medlemmar och Adjuncter, från
Universitetets stiftelse inemot dess andra sekularår. Se kirja pitää
myös sisällänsä osotuksia Tiedon kasvamisesta Suomessa.
[22] Päällenluotettavia tietoja tästä meidän nykyisestä kansallisesta
tilasta saapi Lukija Professorin Gabr. Reinin kirjasta: Statistische
Darstellung des Gross-Fürstenthums Finnland; Helsingforsissa 1839.