ROUVA ALVING (asettuu pöydän luo). Mitä sinä tarkoitit -- että minun ei
tulisi kieltää sinulta?
OSVALD (avatessaan pulloa). Ensin lasi tahi kaksi. (Korkki kimmahtaa
auki; hän kaataa toiseen lasiin ja aikoo kaataa toiseen.)
ROUVA ALVING (pitää kättänsä päällä). Kiitos, -- ei minulle.
OSVALD. No, minulle sitte! (tyhjentää lasin, täyttää sen uudestaan ja
tyhjentää taas; sen jälkeen istuu pöydän ääreen.)
ROUVA ALVING (odottaen). No niin?
OSVALD (katsomatta häneen). Kuule, sano minulle, -- minusta sinä ja
pastori Manders näytitte niin ihmeellisen -- hm, hiljaisilta
päivällispöydässä.
ROUVA ALVING. Huomasitko sen?
OSVALD. Huomasin. Hm -- (lyhyen äänettömyyden jälkeen.) Sano minulle,
-- miltä Regina sinusta näyttää?
ROUVA ALVING. Miltä hän minusta näyttää?
OSVALD. Niin, eikö hän ole oivallinen?
ROUVA ALVING. Rakas Osvald, sinä et tunne häntä niin tarkkaan kuin
minä --
OSVALD. No?
ROUVA ALVING. Regina sai, paha kyllä, oleskella liian kauvan kotona.
Minun olisi pitänyt ottaa hänet luokseni aikaisemmin.