PASTORI MANDERS. Tiedän sen, Engstrand; ne raa'at ihmiset heittivät
teidät alas portaita. Sen tapauksen olette ennen kertonut minulle. Te
kannatte vioittumaanne kunnialla.
ENGSTRAND. En kerskaile siitä, herra pastori. Mutta sitähän tahdoin
kertoa, että sitte hän tuli ja ilmaisi tilansa minulle itkun
kyyneleillä ja hampaiden kiristyksellä. Voin sanoa herra pastorille, se
oli minusta niin kovin surkeata kuulla.
PASTORI MANDERS. Niinkö se oli, Engstrand. No, ja sitte?
ENGSTRAND. Niin, sitte sanoin minä hänelle: Ameriikkalainen, hän on
kulkemassa maailman merellä, hän. Ja sinä, Johanna, minä sanoin, sinä
olet langennut syntiin, ja olet langennut olento. Mutta Jaakko
Engstrand, sanoin, hän seisoo terveillä jaloillaan, hän; niin, sitä
tarkoitin nyt niinkuin semmoiseksi vertaukseksi, herra pastori.
PASTORI MANDERS. Ymmärrän aivan hyvästi; jatkakaa vaan.
ENGSTRAND. Niin, sitte minä autoin hänet ylös ja menin hänen kanssaan
oikein säännöllisesti avioliittoon, etteivät ihmiset olisi saaneet
tietää, kuinka hän oli ollut harhateillä ulkomaalaisten kanssa.
PASTORI MANDERS. Siinä kaikessa teitte vallan kauniisti. Minä en vaan
voi hyväksyä sitä, että voitte taipua ottamaan rahoja --
ENGSTRAND. Rahoja? Minä? En penniäkään.
PASTORI MANDERS (kysyväisesti rouva Alvingille). Mutta --!
ENGSTRAND. Se on totta, -- odottakaa hiukan; nyt muistan tuon.
Johannalla oli kyllä sentään joitakuita penniä. Mutta niistä minä en
huolinut. Hyi, minä sanoin, mammonaa, se on synnin palkkaa, se; sen
kurjan kullan -- tahi paperisetelit, mitä ne oli -- ne heitämme
ameriikkalaiselle takaisin, minä sanoin. Mutta hän oli poissa ja
kadonnut kuohuisan meren toiselle puolelle, herra pastori.
PASTORI MANDERS. Oliko hän, hyvä Engstrand?
ENGSTRAND. Oli kyllä. Ja sitte päätimme, minä ja Johanna yhdessä, että
nuo rahat oli pantava lapsen kasvattamiseen; ja sille hyvälleen se
sitte jäikin; ja minä voin tehdä tilin ja selvän jok'ikisestä
killingistä.
PASTORI MANDERS. Mutta tämähän muuttaa asiata hyvin suuresti.
ENGSTRAND. Niin sen laita on, herra pastori! Ja minä uskallan kyllä
sanoa olleeni vilpitöin isä Reginalle, -- sen kuin voimani riittivät --
sillä minä olen heikko mies, sen pahempi.