(Avara puutarhahuone, jossa on ovi vasemmalla sivuseinällä ja kaksi
ovea oikeanpuolisella seinällä. Keskellä huonetta pyöreä pöytä, tuolien
ympäröimänä; pöydällä on kirjoja, aikakauskirjoja ja sanomalehtiä.
Etupuolella vasemmalla ikkuna, ja sen luona pieni sohva, neulomapöytä
edessä. Takapuolella jatkuu huone avonaiseen, vähä kapeampaan
kasvihuoneesen, jonka ulkopuolinen seinä on suuriruutuista lasia.
Kasvihuoneen oikeanpuolisella sivuseinällä on ovi, joka vie alas
puutarhaan. Lasiseinän läpi haamottaa synkkä vuonomaisema, kestävän
sateen verhoomana.)
(Puuseppä Engstrand seisoo yläällä puutarhaoven luona. Hänen vasen
jalkansa on vähä väärä; saappaan-anturan alla on puulista. Regina,
tyhjä kukkaruisku kädessä, estelee häntä tulemasta likemmäksi.)
REGINA (matalalla äänellä). Mitä tahdot? Pysy siinä, missä seisot.
Tippuuhan sinusta.
ENGSTRAND. Se on Jumalan sadetta, se, laps' kulta.
REGINA. Pirun sadetta se on.
ENGSTRAND. Kiesus, mitä puhut, Regina. (Nilkuttaa pari askelta
peremmälle.) Mutta sitähän tahdoin sanoa --
REGINA. Elä kolista niin jalallasi, ihminen! Nuori herra makaa ja
nukkuu yläkerrassa.
ENGSTRAND. Makaa ja nukkuu nyt? Keskellä päivää?
REGINA. Se ei koske sinua.