saukon maksoi sauvan varsi,
sompa ruskean reposen.
Kun Lemminkäinen sitten näillä suksillaan ponnisteli hirvensä jälessä,
niin
tuli suihki suksiloista,
savu sauvojen nenistä.
Ja jo lähtiessään kun hän »ensi kerran potkaisihe», niin pääsi jo
»silmän siintämättömähän»; kun »kerran toisen kuopaisihe», oli jo
korvan kuulemattomissa. — Toisen kerran tuli Lemminkäisen pyytää hiiden
ruuna, jonka »tukka tulta tuiski, harja suihkivi savua». Mutta senkin
hän saavuttaa, kun Ukko sataa sen päälle rakeita, jotka olivat
pienemmät hevosen päätä,
päätä ihmisen isommat.
Ja Pohjolan häät sitten, joihin tuo suunnaton härkä teurastettiin?
Jos oli syötävätä yllin kyllin, niin olipa juotavatakin, koska olutta
tehtäessä
kuut kiviä kuumettihin,
kesät vettä keitettihin,
salot puita poltettihin,
kaivot vettä kannettihin.
Olipa sulhasenkin kotona syötävätä niin vahvasti, että Väinämöisen
täytyi mainita, miten heiltä syödessä
terät vieri veitsistänsä,
päät putoili puukoistansa.