veistävi venoista
uutta purtta puuhoavi,
sillä hänellä on mieli
lähtä neittä kosjomahan,
impeä anelemahan.
Vene on juuri valmistumaisillaan. Vielä tänään se työnnetään vesille ja
huomisaamuna varahin kantaisi se tekijänsä kauvas pois.
Siksipä olikin seppo jo aamulla pyytänyt Annikki-siskonsa valmistamaan
erityisellä huolella sulhassaunan. Annikki, »hyvänimikko», sen
mielellään tekee. Jo aamupäivällä hän lähtee
— luutoa lehosta,
vastaksia varvikosta
ja sitoo veljelleen »lempivastasen». Kotiin tultuaan hän lämmittää
saunan ja hakee
veet lemmen lähtehestä,
heraisesta hettehestä.
Kun kaikki on valmiiksi varustettu, menee Annikki veljensä luo
kertomaan, että sauna on jo valmis, kehoittaen häntä:
kylve veikko kyllältäsi,
valeleite vallaltasi,
pese pääsi pellavaksi,
silmäsi lumisiruiksi.
Seppo menee saunaan, pesee itsensä siskonsa neuvon mukaan ja tulee
takaisin tupaan
— tuntemattomana,
kasvot vallan kaunihina,
poskipäät punertavina.
Annikki tuo hänelle sulhasvaatteet, puhtaan palttinapaidan, äidin
tyttönä kutomat sukat ja ulkomaalta tuodut kengät. Näitten lisäksi
haki haljakan sinisen,
alta maksankarvallisen,
siihen sarkakauhtanaisen,
veroin neljin vieritetyn.