Rako venehess' on, oi,
Hän ei lausua voi,
Miks ei hän luoksesi tulla tohdi.
EDGAR.
Paholainen kiusaa Tom-raukkaa yöpiian kielillä. Mörkö Tomin vatsassa
mankuu kahta sillinmaitia. Älä raaku, musta enkeli; mulla ei ole ruokaa
sulle.
KENTIN KREIVI.
Kuin voitte? Oi, noin älkää tuijotelko!
Levähtää tahdottenko? Täss' on patja.
LEAR.
Tutkinto ensin! -- Vieraatmiehet tänne! --
(Edgarille.) Mies, lakiviitta yllä, ota paikkas; --
(Narrille.) Ja sinä, hänen virka-apurinsa,
Käy viereen lautamieheksi.
(Kentille.) Te, juttuherra, tekin istukaa.
EDGAR.
Nyt oikein tuomitkaamme.
Nukutko vai valvotko, paimen, hoi?
On lampahat ohrassas;
Mut jos sulosuustasi vaan sävel soi,
Ei hätää lampaillas.
Prr! kissa on harmaa.
LEAR.
Tutki ensin tuota: se on Goneril. Minä tässä valallani vannon tämän
kunnioitetun seuran kuullen, että hän on kuningas-raukalle, isällensä,
jalkapotkun antanut.
NARRI.
Esiin, rouvaseni! Onko nimenne Goneril?
LEAR.
Sit' ei hän kieltää saata.
NARRI.
Ah, anteeksi! luulin teidät jakkaraksi.
LEAR.
Ja tässä toinen, jonka luihut katseet
Sydämen laatuun viittaa. -- Estä häntä!
Aseita! tulta! -- Lahjottu on oikeus! --
Kavala tuomari, miks hänet päästit?
EDGAR.
Jumala varjelkoon sun järkeäs!
KENTIN KREIVI.
Oi surkeaa! -- Miss' on nyt malttinne,
Mylord. jost' usein ennen ylpeilitte?
EDGAR (syrjään).
Niin sääliä hänt' alkaa kyyneleeni,
Ett' aivan turmelevat teeskelyn.
LEAR.
Kah, pikku-koirat myöskin: lukki, rakki
Ja syli-tiisti, kaikki mua haukkuu.
EDGAR.
Annas kun Tom nakkaa päänsä heidän peräänsä. -- Ulos, te luksuttajat!
Mustakuonot ja valkeat,
Myrkkyiset äkähampahat,
Hurtta, villuri, lukki, häkki,
Tiisti, narttu, piska, rakki,
Luppakorva ja karvahassi,
Vingu, vongu ja tiehes tassi!
Pääni kun näin minä nakkaan vaan,
Pennut ja nartut liesuhun saan.
Hi, hi, hi, hi, hei vaan! Mennäänpäs kirkkojuhliin, torikaupoille ja
markkinoille. -- Tom-parka, sun sarvesi on kuiva.
LEAR.
Sitten leikelkööt he Regania ja katsokoot, mitä hän sydämessään
hautoo. Onkohan luonnossa jotakin syytä tuohon sydämen kovuuteen? --
(Edgarille.) Teidät, herra, otan minä satamiehistöni jäseneksi; vaan
tuosta vaatteenne kuosista en pidä; sanotte kai, että se on
persialainen; mutta laittakaa se muutetuksi.
KENTIN KREIVI.
Levätkää, herra hyvä!
LEAR.
Hiljaa siellä, hiljaa! Etehen uutimet! Kas niin, kas niin! Illallisen
syömme aamulla varhain. Kas niin, kas niin!
(Gloster palajan.)
GLOSTER.
Ystävä, missä kuningas?
KENTIN KREIVI.
Täällä.
Hänt' älkää häiritkö: pois hält' on järki.
GLOSTER.
Mies hyvä, ota hänet sylihis;
Ma vihin surmanhankkeist' olen saanut.
Tuoss' ompi kannin: sillä häntä joutuun
Doveriin saata; tervetuliaiset
Siell' odottaa ja turva. Nosta joutuun!
Jos puolta tiimaa nuhjaat, hänen, sinun
Ja kaikkein hänen puoltajainsa henk' on
Hukassa varmaan. Nosta herraas, nosta!
Mua seuraa; hankitut on ruokavarat
Ja saatto.
KENTIN KREIVI.
Luonto raskautettu nukkuu.
Tuo lepo virkistää vois sairaat hermos,
Jotk' ilman mointa lievitystä vaivoin
Paranevat. -- (Narrille.) Pois, kantamahan herraasi?
Sin' et saa jälkeen jäädä.
GLOSTER.
Pois, pois, joutuun!
(Kent, Gloster ja narri lähtevät, kantaen pois kuningasta.)
EDGAR.
Kun suuremmilla saman tuskan näämme,
Muistamme tuskin omaa kärsimäämme.
On huoli haikein yksin huolta kantaa,
Ja ilot, onnet, kaikki alttiiks antaa;
Mut kärsimystä paljon huojentaapi,
Kun surut, murheet osaveljen saapi.
Kuin kevyt, helppo kantamus on vaankin,
Kun sama taakka sortaa kuninkaankin!
Laps hälle, isä mulle tuskan tuo. --
Tom, aikaas tarkkaa! pois, ja verhos luo,
Kun huhu, joka nyt sua tahraa, haihtuu
Ja häväistykses kunniaksi vaihtuu.
Tapahtukoon tän' yönä, mitä tahtoo,
Kun kuningas vaan pelastuu. -- Vait! hiljaa!
(Lähtee.)
Seitsemäs kohtaus.
Huone Glosterin linnassa.
(Cornwall, Regan, Goneril, Edmund ja palvelijoita tulee.)
CORNWALLIN HERTTUA.
Joutuun herranne ja puolisonne luo! Näyttäkää hänelle tämä kirje:
Ranskan sotajoukko on maalle noussut. -- Etsikää Gloster-petturia.
(Muutamia palvelijoita lähtee.)
REGAN.
Hirttäkää hänet oiti.
GONERIL.
Repikää silmät päästä.
CORNWALLIN HERTTUA.
Mun vihani valtaan hänet jättäkää. -- Edmund, käykää sisarellemme
seuralaiseksi; tapaa, miten mun tulee kostaa petolliselle isällenne, ei
sovi teidän nähdä. Kehoittakaa herttuaa, jonka luo nyt lähdette,
varustaimaan mitä kiiruimmin; me teemme samoin. Nopeat viestit
lennättävät tietoja välillämme. Hyvästi, sisar kallis! -- Hyvästi,
kreivi Gloster!
(Oswald tulee.)
No, miss' on kuningas?
OSWALD.
Pois kreivi Gloster hänet täält' on vienyt.
Viis- tai kuusneljätt' omaa hänen miestään
Hänt' etsi juur' ja kohtas portin luona.
Nuo nyt, ja monta kreivin miestä, matkall'
On Doveriin, miss' apuvoimistansa
He pöyhkeilevät.
CORNWALLIN HERTTUA.
Ratsut rouvallenne!
GONERIL.
Hyvästi, kreivini, ja sinä sisko!
(Goneril, Edmund ja Oswald lähtevät.)
CORNWALLIN HERTTUA.
Hyvästi, Edmund! -- Gloster-konnaa hakuun.
Kuin varas köysissä hän tänne tuokaa. --
(Muutamia palvelijoita lähtee.)
Vaikk'emme häntä ilman tutkimusta
Voi hengilt' ottaa, kiukun mieliks toki
Saa valta tehdä työn, jot' ihmiset
Voi laittaa, vaan ei estää. -- Petturiko?
(Palvelijat palaavat Glosterin kanssa.)
REGAN.
Juur' hän se kiittämätön kettu!
CORNWALLIN HERTTUA.
Köysiin
Sen kädet ryppyiset!
GLOSTER.
Mik' aikehenne?
Oletten vieraani, se muistakaa;
Ei pahuutt', ystäväni.
CORNWALLIN HERTTUA.
Köysiin, sanon!
(Palvelijat köyttävät Glosterin.)
REGAN.
Lujahan, lujaan! -- Petturi sa kurja!
GLOSTER.
En, säälimätön rouva, se en ole.
CORNWALLIN HERTTUA.
Istuimeen tuohon kiinni! -- Näätkös, konna! --
(Regan nyhtää häntä parrasta.)
GLOSTER.
Te hyvät Jumalat! Oi, ilkityötä,
Partaani nyhtää noin!
REGAN.
Noin valkoinenko,
Ja viekas noin!
GLOSTER.
Nuo karvat, halpa vaimo,
Joit' ihostani temmot, henkiin nousee
Ja päälles kantaa. Isäntänne olen;
Noin rosvon käsin kestittäjän kasvoj'
Ei pitäis raadella. Mik' aikehenne?
CORNWALLIN HERTTUA.
Min kirjeen äsken Ranskasta te saitte?
REGAN.
Vastatkaa suoraan; tunnemme jo kaikki.
CORNWALLIN HERTTUA.
Mit' yhteyttä teill' on konnain kanssa.
Jotk' äsken astuneet on valtakuntaan?
REGAN.
Kuningas-hupsun mihin lähetitte?
Hä?
GLOSTER.
Luuloon perustuvan kirjeen sain ma
Mieheltä, jok' ei vihollinen ole, --
Vaan puolueeton.
CORNWALLIN HERTTUA.
Juonta!
REGAN.
Valhetta!
CORNWALLIN HERTTUA.
Kuninkaan mihin laitoit?
GLOSTER.
Doveriin.
REGAN.
Miks Doverihin? Henkes uhall' eikö --
CORNWALLIN HERTTUA.
Miks Doveriin? Siit' ensin selvän tehköön.
GLOSTER.
Saan paaluun köytettynä hämyyn kestää.
REGAN.
Miks Doveriin?
GLOSTER.
Siks ett'en tahtois nähdä
Kuin julmat kyntes vanhus-raukan päästä
Repisi silmät pois, tai tyly siskos
Voidellun lihaan torahampaans' iskis.
Tuost' ilmasta, jot' avopäin hän kesti
Ja hornan-mustass' yössä, pystyyn noussut
Merikin ois ja sammuttanut tähdet.
Mut vanhus-raukka taivaast' auttoi satamaan.
Tuoss' yössä portillas jos susi ulvois,
Sanoisit varmaan: "avaa, portin vahti!"
Julminkin silloin suopuis. -- Mut näen vielä,
Kuin kosto lennoss' iskee moisiin lapsiin!
CORNWALLIN HERTTUA.
Sit' et näe koskaan. -- Kiinni tuoliin, miehet! --
Sun silmäs, jalkan' alle survon moiset.
GLOSTER.
Mua auttakoon, ken vanhaks elää mielii!
Oi julmaa! -- Jumalani!
REGAN.
Toinen puoli
Vois toista nauraa; revi toinen myöskin!
CORNWALLIN HERTTUA.
Nyt näätkö koston?
1 PALVELIJA.
Heretkäätte, herra!
Teit' olen lapsest' asti palvellut,
Mut työtä parempaa en koskaan tehnyt
Kuin nyt, kun teitä hillitsen.
REGAN.
Hä, koira!
1 PALVELIJA.
Jos partaa teillä leuass' ois, niin tuosta
Nykisin sitä nyt. Mit aiotten te?
CORNWALLIN HERTTUA.
Mun orjani!
(Paljastaa miekkansa ja karkaa hänen päällensä.)
1 PALVELIJA.
No, tulkaa, koitellaan, mit' auttaa kiukku.
(Paljastaa miekkansa. Cornwall haavoittuu.)
REGAN.
Minulle miekkas! Uhkaako se moukka?
1 PALVELIJA.
Oi, surman sain! -- (Glosterille.) Teill' yks on silmä vielä,
Se voi nyt koston nähdä. -- O!
(Kuolee.)
REGAN.
Ei maarin!
Sen estän. -- Maalle, säsy kehno! Miss' on
Nyt loistos?
GLOSTER.
Synkkää, toivotonta kaikki!
Miss' Edmund on, mun poikani? Oi, Edmund!
Puhalla joka luonnon kyven liekiks;
Tää julmuus kosta!
REGAN.
Ulos, viekas konna!
Sa häntä kutsut, ken sua vihaa: hän se
Petokses ilmi antoi; liian hyvä
Hän on sua säälimään.
GLOSTER.
Oi, mua houkkaa!
Siis Edgar syytön! -- Armaat jumalat!
Minulle anteeksi ja siunaus hälle!
REGAN.
Pihalle hänet syöskää! Doverihin
Tien haistakoon hän. -- Herrani, kuin voitte!
CORNWALLIN HERTTUA.
Sain haavan. -- Seuraa mua, vaimo. -- Ulos
Sokea konna tuo! Ja tunkiolle
Tuo orja tuossa! -- Veri virtaa, Regan;
Tää tuli huonoon aikaan. Kätes mulle!
(Cornwall lähtee Reganin taluttamana. Palvelijat
irroittavat Glosterin ja vievät hänet ulos.)
2 PALVELIJA.
En huoli vaikka minkä synnin teen,
Jos tuon käy hyvin.
1 PALVELIJA.
Kauan jos hän elää
Ja luonnollisen lopun vihdoin saapi,
Niin käyvät kaikki naiset hirviöiksi.
2 PALVELIJA.
Nyt vanhan kreivin jälkeen! Oppaaks hälle
Tuo hupsu hankkikaamme: kaikkeen kyllä
Se kulkuhullu myöntyy.
1 PALVELIJA.
Mene sinä.
Mä munanvalkoa ja nöhtää hankin
Verisiin silmiin. Avuks hälle, taivas!
(Lähtevät eri haaroille.)