Se herra, ken sun sai
Maas antamahan pois,
Sen täss' on paikka, tai
Siell' olla myöskin vois.
Nyt narrin katkeran
Ja makean sa näät;
Min' olen tässä yks,
Ja toiseks itse jäät.
LEAR.
Sanotko mua narriksi, veitikka?
NARRI.
Kaikki muut nimityksesi olet antanut pois; tämän sait syntymässäsi.
KENTIN KREIVI.
Tuo, mylord, ei ollut niin perin narrimaista.
NARRI.
Ei maarin ollutkaan. Lordit ja muut suuret herrat eivät sitä hyvin
silmin katso. Jos olis mulla yksin-oikeus ammattiini, niin tahtoisivat
hekin siitä osansa; ja naiset samoin: eivät soisi minun olla yksin
narrina, vaan kaappaisivat hekin siitä paloja. -- Setä, anna minulle
muna, niin saat siitä kaksi koppaa.
LEAR.
Mitä, kaksi koppaa?
NARRI.
Niin, näet sä, kun olen munan lyönyt keskeltä poikki ja syönyt
sisuksen, niin sinä saat munan tyhjät kopat. Kun sinä kultakoppaisen
kruunusi keskeltä halkaisit ja annoit pois molemmat puoliskot, niin
veit silloin oman aasisi selässäs tunkion yli. Vähän oli sulla älyä
pääkopassasi, kun noin annoit pois kultakoppasi. Jos nyt puhun narrin
lailla, niin anna sille ruoskaa, joka sen ensin keksii.
(Laulaa:)
Tää huono vuos on narrillen,
Kun viisaat hupsakoivat,
Ja päästään älyn heittäen,
Vaan narrej' apinoivat.
LEAR.
Mistä olet tuon laulurikkauden saanut?
NARRI.
Siitä hetkestä, setä, jolloin sinä teit tyttäresi äidikses; sillä kun
heille vitsan panit käteen ja itse laskit alas housusi, niin
(Laulaa:)
He äkki-ilost' itkemään,
Ma laulan surumiellä,
Kuninkaan sokkona kun nään
Ja käyvän narrin tiellä.
Setä hyvä, ota kouluttaja, joka opettaisi narriasi valehtelemaan:
tahtoisin mielelläni oppia valehtelemaan.
LEAR.
Jos valehtelet, vesa, niin saat ruoskaa.
NARRI.
Ihmettelen, miten te olette sukua, sinä ja sun tyttäresi: he tarjoovat
mulle ruoskaa, jos puhun totta; sinä tarjoat mulle ruoskaa, jos
valehtelen; ja välistä minua ruoskitaan senvuoksi, että olen vaiti.
Mikä hyvänsä olisin mieluummin kuin narri, enkä kuitenkaan tahtoisi
olla sinun sijassasi, setä. Sinä olet älysi pätkinyt molemmista päistä
etkä mitään jättänyt keskelle. Tuossa tulee yksi liuska.
(Goneril tulee.)
LEAR.
No, tytär? miksi otsassas tuo laskos?
Sa olet taannoisin niin karsaaks käynyt.
NARRI.
Silloin olit kiltti poika, kun ei sun tarvinnut hänen karsaudestaan
huolia; nyt sinä olet paljas nolla ilman numerotta; minä olen parempi
kuin sinä: minä olen narri, sinä et ole mitään. (Gonerilille.) Kyllä,
kyllä minä suuni pidän; muotonne sitä käskee, vaikk'ette mitään sano.
Hm, hm,
Jok' antaa leivän pois kädestään,
Saa nuoleskella kynsiään.
Tuossa on tyhjä lisko. (Osoittaen Learia.)
GONERIL.
Ei yksistään tuo kaikkivoipa narri,
Vaan muukin rietas joukkionne kiistaa
Ja toraa täällä yhä, tyrskähtäin
Irstaasen räyhinään, jot' en voi kestää.
Ma luulin että, kun sen ilmoittaisin,
Teilt' avun varman saisin; vaan nyt varon
Puheistanne ja töistänne, ett' itse
Sit' yllytätte suostumuksellanne
Ja puolustatte. Jos niin on, niin kyllä
Palkkansa rikos saa, ei keinot puutu; --
Ja tämä, tehtyn' yhteishyvän tähden,
Vois lopun saada, joka teitä loukkais
Ja häpeän tois meille, jos ei pakko
Sanoisi sitä viisaaks menetykseks.
NARRI.
Sillä, niinkuin tiedät, setä:
Niin kauan kerttu se käen elättää,
Kuin päänsä hän pojalleen menettää.
Ja kynttilä sammui ja pimeään me jäimme.
LEAR.
Sinäkö tyttäreni?
GONERIL.
Voisitte käyttää täyttä järkeänne,
Jot' arvaan teissä löytyvän, ja heittää
Nuo houreet pois, jotk' ovat viime aikaan
Tosi-olentonne aivan muuttaneet.
NARRI.
Niinkö ei aasi huomaisi, milloin rattaat vetävät hevosta! -- Hei Jaana,
sua lemmin!
LEAR.
Ken täällä tuntee mun? Tää Lear ei ole.
Lear näinkö käy? näin puhuu? Missä silmät?
Sen mieli heikko on, tai horroksissa
Sen aistit. -- Valveill' olenko? En suinkaan. --
Ken sanoa voi mulle, ken ma olen?
NARRI.
Learin kuvajainen.
LEAR.
Tahtoisin tietää sen; sillä kuninkuudestani, tiedostani ja älystäni
päättäin voisin tulla siihen petolliseen luuloon, että mulla on
tyttäriä.
NARRI.
Jotka tahtovat sinusta tehdä kuuliaisen isän.
LEAR.
Nimenne, kaunis daami?
GONERIL.
Hyvä herra,
Tuo ihmetys se liiaks muistuttaapi
Muist' uusist' ilveistänne. Pyydän teitä,
Käsittäkää mua oikein: arvokas te
Ja vanha oletten, myös viisas olkaa.
Tääll' ompi teillä sata ratsumiestä,
Rietasta, hurjaa renttukansaa, joka
Hovimme tahraa tavoillaan ja krouviks
Sen tekee; haureus sen ja juopumus
Pikemmin nais- tai viinapaikaks leimaa
Kuin siivoks linnaks. Häpykin jo huutaa
Apua joutuun. Tehkää siis sen mieliks,
Jok' itse muuten ottaa, mitä pyytää:
Vähentäkäätte hiukan joukkoanne,
Ja mikä jää, moist' olkoon kansaa, joka
Ikäänne soveltuu ja teidät tuntee
Ja itsensä.
LEAR.
Pirut ja helvetit! --
Hevoset valmiiks! Kokoon seurueeni! --
Äpärä kelvoton, min' en sua häiri;
Mull' yks on tytär vielä.
GONERIL.
Väkeäni
Te pieksette, ja irstas joukkionne
Se paremmiltaan vaatii palvelusta.
(Albanian herttua tulee.)
LEAR.
Voi sitä, joka liian myöhään killuu!
(Albanialle.) Te täällä? Tääkö tahtonne? vai mitä? --
Hevoset valmiiks! Kiittämättömyys,
Sa marmor-sydäminen perkele,
Sa merihirviötä julmemp' olet,
Kun lapsess' ilmestyt sä!
ALBANIAN HERTTUA.
Malttukaatte.
LEAR (Gonerilille.)
Kirottu korpikotka, valhettelet!
Väkeni valiot' on, kelpo kansaa,
Mi pienimmätkin tehtävänsä tuntee,
Ja huolell' ankaralla säilyttääpi
Nimensä arvon. -- Vika pienen pieni,
Kuink' inhalt' oi, Cordeliassa näytit!
Kuin kipukone luontoni sa väänsit
Sijoiltaan, rinnast' imit kaiken lemmen
Ja sijaan sapen toit. Oi, Lear, Lear, Lear!
(Lyö otsaansa.)
Ovea lyö, jok' ulos järkes päästi
Ja sisään hulluuden! -- Pois, väki menkää!
ALBANIAN HERTTUA.
Viaton olen; mielenliikuntoonne
En syytä tiedä.
LEAR.
Voi niin olla. -- Kuule,
Oi luonto! kuule, jumalatar kallis!
Peräytä päätökses, jos oli aikees
Tuo mato hedelmälliseksi saattaa!
Tee hänen kohtuns' sikiöttömaksi!
Pois siitysneuvot kuivaa! Älköön koskaan
Häväisty ruumiins' synnyttäkö lasta
Hänelle kunniaks! Vaan siittää hänen
Jos täytyy, vihan laps luo, suo sen elää
Inhaksi, luonnottomaks tuskaks hälle!
Se hänen nuoreen otsaans' uurteet syököön,
Ja poskiin purkoon itkun virranjuovat,
Kaikk' äidin työt ja vaivat palkitkoon se
Ivalla, lasteella, ett' tuta sais hän,
Kuin katkerampi käärmeenkielen haavaa
On kiittämätön laps. -- Pois, pois!
(Lähtee.)
ALBANIAN HERTTUA.
Ikuiset jumalat! mit' ompi tämä?
GONERIL.
Ei maksa vaivaa tiedustella syitä,
Vaan antaa hänen hourehensa mennä
Löyhyyden viemää tietä.
(Lear palajaa)
LEAR.
Kuin? Miestä viisikymment' yhtä haavaa?
Kahdessa viikossa?
ALBANIAN HERTTUA.
Mit' ompi tämä?
LEAR.
Saat kuulla. -- Elo ja surma! (Gonerilille.)
Häpeen että
Noin järkyttää sa miehuuttani saatat,
Ett' itku kuuma vastoin tahtoani
Sun tähtes vuotaa. Rutto sinut vieköön!
Kuolettavaiset isän kiron haavat
Luus, lihas syökööt! -- Vanha houkko silmä,
Jos tätä vielä itket, pois sun revin
Ja heitto-vesines sun kostukkeeksi
Savehen viskaan. -- Onko näiks siis tullut?
No, olkoon vaan! Yks tytär mull' on vielä,
Jok' on, sen takaan, lempeä ja hellä;
Kun tekos kuulee hän, niin kynsillänsä
Hän suden-naamas nylkee. Saatpa nähdä,
Ett' otan jälleen hahmon, jonka luulit
Mun heittäneen jo ijäks; saat, sen vannon.
(Lear, Kent ja seuralaiset lähtevät.)
GONERIL.
Tuon huomasitteko?
ALBANIAN HERTTUA.
Niin suuresti kuin teitä rakastankin,
Noin puoltomielinen en olla voi --
GONERIL.
Rauhoittukaa, ma pyydän. -- Oswald, hoi! --
(Narrille.) Sa konna, et vaan narri, herraas seuraa.
NARRI.
Setä Lear! setä Lear! varro ja ota mukaasi narri.
Ketun kun sais permehen,
Ja tytär tuommoinen,
Ne sopis hirtehen,
Ja nuoraks päähinen;
Ja narri se jälkehen.
(Lähtee.)
GONERIL.
Häll' älykkäät on tuumat. -- Sata miestä!
Varovaa, viisast' antaa hänen pitää
Aseissa sata miestä! Näin jos saa hän
Mink' oikun, unen, houreen, kiusan, harmin,
Hän hulluntöissään noiden voimaan luottaa
Ja hengestämme määrää. -- Oswald!
ALBANIAN HERTTUA.
Liiaks'
Sa pelkäät.
GONERIL.
Parempi kuin luottaa liiaks.
Ma ennen estän pelkoa, kuin itse
Pelosta estyn. Niin, tuon miehen tunnen.
Mit' on hän lausunut, teen siskon tiedoks.
Jos häntä ruokkii hän ja sataa miestä,
Kun älyttömäks näytin sen, -- (Oswald tulee.)
No, Oswald!
Kirjoititko jo siskolleni kirjeen?
OSWALD.
Kirjoitin, rouva.
GONERIL.
Nyt seuraa hanki vaan, ja ratsun selkään.
Selitä pelon aiheet kaikki hälle
Ja lisää omastakin päästäs syitä,
Jotk' oikein tepsii. Lähde nyt, ja joutuun
Takaisin riennä.
(Oswald lähtee.)
Ei, ei, puolisoni,
Tuot' äitelää ja lauhaa käytöstänne
En juuri laita, mutta -- suokaa anteeks --
Teiss' enemmän saa moitett' älyn puute
Kuin kiitosta tuo haittaavainen hellyys.
ALBANIAN HERTTUA.
Kuin kauas näkös kannattaa, en tiedä, --
Mut hyvä aina korjaamist' ei siedä.
GONERIL.
Ei, mutta --
ALBANIAN HERTTUA.
Niin, niin, mutta -- loppu.
(Lähtevät.)
Viides kohtaus.
Sama paikka.
(Lear, Kent ja narri tulevat.)
LEAR.
Vie edeltäpäin Glosteriin tämä kirje. Siitä, mitä tiedät, älä
tyttärelleni kerro rahtuakaan muuta, kuin mitä hän itse kirjeen
johdosta kysyy. Jos et hyvin riennä, olen minä siellä ennen sinua.
KENTIN KREIVI.
En silmiäni ummista, ennenkuin olen kirjeenne perille vienyt.
(Lähtee.)
NARRI.
Jos olisi aivot kantapäissä, eikö ne silloin piankin voisi paleltua?
LEAR.
Voisi kyllä.
NARRI.
No, ole iloinen sitten sinä: sinun järkesi ei kaipaa tallukoita.
LEAR.
Ha, ha, ha!
NARRI.
Saatpas nähdä, että toinen tyttäresi kohtelee sinua kauniisti; sillä
vaikka hän on tämän kaltainen niin kuin raakila omenan kaltainen, niin
tiedän ma sentään mitä tiedän.
LEAR.
No, mitä sitten tiedät, poikaseni?
NARRI.
Hän maistuu tälle niin kuin raakila raakilalle. Tiedäthän, miksi nenä
on keskellä naamaa?
LEAR.
En.
NARRI.
Siksi että on silmä kummallakin puolen nenää, niin että voisi nähdä
sitä, mitä ei voi haistaa.
LEAR.
Ma väärin hälle tein. --
NARRI.
Voitko sanoa, miten simpukka tekee kuortaan?
LEAR.
En.
NARRI.
En minäkään; mutta minä voin sanoa, miksi koteloisella on kota.
LEAR.
Miksi?
NARRI.
Siksi että saisi päänsä siihen kätkeä eikä antaa sitä pois tyttärilleen
ja jättää omat sarvensa kotelotta.
LEAR.
Unohtaa tahdon luontoni. -- Niin hellä isä! -- Ovatko hevoset valmiit?
NARRI.
Aasisi ovat niitä noutamassa. Syy, minkätähden seitsentähtösiä on
seitsemän, on kelpo syy.
LEAR.
Koska niitä ei ole kahdeksan.
NARRI.
Niin, aivan niin! Sinusta tulisi hyvä narri.
LEAR.
Takaisin väkivallallako ottaa! -- Riittämättömyys, sa hirviö!
NARRI.
Jos sinä, setä, olisit minun narrini, niin saisit selkääsi siitä, että
olet ennen aikojasi tullut vanhaksi.
LEAR.
Kuinka niin?
NARRI.
Sinun ei olisi pitänyt vanhentua, ennenkuin olit viisastunut.
LEAR.
Älä hulluks tee mua, hyvä Jumal', älä!
Älyän' auta: hulluks en ma tahtoisi --
(Ritari tuke.)
No, ovatko jo hevoseni valmiit?
RITARI.
Ovat, mylord.
LEAR.
Tule, poika.
NARRI.
Se, joka impenä nyt mulle lähteiss' ilkkuu,
Ei immeks jää, jos vaan viel' osuu nuoli pilkkuun.
(Lähtevät.)