Mutenia

on köyhä kylä ja kartanot huonompia kuin Kyrössä. Mitkä meistä

näyttiwät mukawilta, oliwat rankiset; pitkin sänkyä pannaan kattoon

orsi, josta rippuu harsonkaltainen waate ympäri koko wuoteen; sinne

eiwät osaa sääsket, ja siellä saa maata aiwan rauhassa. Rankiset owat

hywä keksintö noissa sääskien rasittamissa maissa. Sekä Sompiojoen

että Riestojoen warret owat niin erinomaisia heinämaita, että luulisi

suuremmankin kylän niistä rikastuwan kuin Mutenian 4 köyhää taloa;

mutta hitaus työhön taitaa miehiä waiwata; siltä kait näytti; kun me

16/8 kello 11 e.p.p. lähdimme matkalle, eiwät heinämiehet olleet wielä

käyneet niityllä; »kuka sinne näin warain kiirehtii:» sanoi isäntä.

Suurella heinän kaswawalla suolla mutkittelee Sompiojoki niin, että

kotwan aikaa soudettuamme tulimme usein melkeen samoille paikoille,

joissa jo äsken olimme olleet. Kuinka paljo joet mutkittelewat, woi

siitäkin arwata, että wenematka Muteninsta Lokkaan on 6 peninkulmaa,

mutta kartalla suoraan mitaten ainoastaan 2 1/2. Se oli päiwän matka,

Rieston kylässä käytiin puolisella. Kaikissa taloissa saa matkamies

huokeasta hinnasta niin erinomaisen hywää wiilipiimää, että harwoin

muussa Suomessa niin hywää saa. Siisteys taloissa on täällä jo

wanhastaan arwossa pidetty awu. Riestojoen suupuolella alkawat nuo

aawat jängät, joista ei silmä ääriä eroita; ne kallistuwat etelään,

niin että wirta käy joessa, ja weneestäkin huomaa, kuinka paljo

alempana maat edessäpäin owat; jokiloita laskee aina kuin myötämäkeä.

Lokan seuduilta alkawat kosket. Niissä oli huima meno. Ei kukaan

miehistä ollut ennen näitä koskia laskenut, ja waikka Muteniassa oli

puhe, että pahimmissa koskissa otettaisiin laskumies, niin se jäi

tekemättä koko matkalla. Muutamat miehistä oliwat olleet weneessä

kerran tai kaksi, kun tuntijat oliwat koskia laskeneet kuluneina

wuosina, mutta useat oliwat silloin nukkuneet. Kuka sattui perään, se

wiiletti alas koskesta. Leweän, pitkän melan oliwat miehet tehneet

suuresta kuusesta joen rannalla, ja siihen täytyi usein toisen miehen

hypätä awuksi, kun laskumies yksinään ei sillä jaksanut suurta, 25

hengen wetämää wenettämme hallita. Wälistä ehdottelin, että joku

käwisi rantaa myöten katsomassa, missä wäylä koskessa kulkee; sitä

ei ollut kukaan kuulewinaankaan. Suwantowesissä puolet miehistä

soutawat, toiset nukkuwat, mutta kun kosken kohina edestä kuuluu,

käskee perämies: joka aironpäähän mies ja soutu tulinen! Joka airotta

jää, se pitkittää uniaan, mutta kosken niskassa puistetaan nukkuwia

niskasta ja ärjäistään korwaan: nouse ylös hengen lähtöäsi katsomaan!

Jouten istujain päät tuijottawat pystyssä, sillä kosken kuohut pitäwät

julmaa jyminää jawalkeassa waahdessa kiuhuu keskikohta ja kumpikin

ranta. Neuwojat owat aina wiisaammat kuin työssä olija. Istujat

joutawat nähdä, kuinka wihaisesti aallot menettä nakkelewat, yksi

huutaa: »tuolla wäylä kulkee»; toinen hakkaa kädellään wasemmalle ja

tiuskaa: »laske, tolwana, harjawettä;» kolmas taas pieksää oikealle

ja on kiiwas: »täällähän wahwa wesi, tästähän waltawedet puotoawat».

Minä kuulin joka sanan, waikka koski pauhasi ylen kowasti, ja katsoin

perämieheen, jonka jaloissa istuin. Hän seisoi turwallisena melan

ponnessa, eikä ollut tietäkseenkään, että weneessä ketään on paitsi

hän, katsoi wakaasti eteensä silmiään räpäyttämättä; olipahan niinkuin

olisi kaukaa tulipaloa katsonut. Ennenkuin kukaan ennätti ruweta

riitelemään, miks'ei häntä totella, oltiin jo kosken alla ja wene

luisti sileää wirtaa alas. Heti toiset soutamaan, toiset makaamaan,

siksi kuin taas kuuluu kosken jymeä ääni. Jos rokonarpinen Iiwana,

karjalainen, wanha mies, sattui perään, niinkuin tawallisinta oli,

niin täytyi weneen totella hänen wankkain käsiwartensa ponnistuksia,

waikta kuinka wäkewästi aallot olisiwat heilutelleet wenettä, ja häntä

ei wähän wähääkään koskeneet wiitteloimiset ja holina weneen pohjasta.

Hän Karjalan koskissa oli oppinut laskemaan. Usein oli kokan edessä

peloittawa paasi, jonka ympärillä wesi raiwosi, waan Iiwana liikautti

wähä keulaa puoleen, ja kun wirta hyökäisi pois kiwen kupeesta,

tyrkkäsi se weneen wäylälle, ettei laitakaan raapaissut kallion särmää.

Joskus tulin minäkin taitepaikassa, kun alus näytti teräwälle kalliolle

juuri räiskähtäwän, kowasti ajattelemaan: »taisi tulla tuho;» »uusi

wene, wanhat kiwet», wirktoi Iiwana tuimasti, kun kiwen nurkka laitaa

jyysti ja wene solahti putouksen alle. Mutta kerran tuli Iiwanalle

erehdys: laskettiin Tanhuan alapuolella koskea ja keskellä oli korkea

kiwi, jonka kummankin puolitse wahwa wesi näytti kulkewan putouksesta

alas; Iiwana antoi mennä wilistää wasemmalta puolen; wene hyppäsi

alas ja rasahti niin pahalla äänellä melkein kulwalle somerokarille,

että sen luuli muruiksi särkywän, mutta ennenkuin Iiwana ennätti

kättään melasta irti päästää, oliwat jo nuo rajuintoiset soutajat

wenettä wäylälle wetämässä, he ryskyttiwät weneriepua pitkin kiwikkoa

sitä iilakkaa, että hampaat lotisiwat wastakkaa weneessä istujilla;

sitte hyppäsiwät teljoille ja soutiwat tuhatta hullummasti; wirran

wesi juosta tillitti halkeimista sisään arweluttawalla wauhdilla,

mutta olihan noita joutilaita ruweta wiskaimeen käsiksi. Perästäpäin

jokainen näki, että wäylä kulki tuon karkean kiwen oikealta puolen,

ja wasemmalta puolen wirtasi wesi leweänä erään harjun yli ja hajosi

siitä joka haaralle tasaista somero-pohjaa myöten, jolle weneemme

wiskautui kiireimmässä kulussa ollessaan. Mutta waikka wene oli rikki,

eiwät kosket olleet lopussa; eiwät miehet siitä huolineet, nukkuiwat

wuorotellen suwannot ja kosken niskassa huihkasiwat lähtiessään;

waan wene ratai joka aallon kohdalla sangen surkealla äänellä. Siinä

oli joka koskessa päätään kaupalla; mutta kun tuon päättömän joukon

päättömään kulkuun tottui, niin istui tyynenä, arwelihan: onko minun

pääni kalliimpi kuin muiden?

Tätä wenematkaa kesti 3 päiwää ja puoli yötä. Toinen päiwämatka oli

Lokasta Tanhuaan. Tälle taipaleelle näkyiwät wielä Nattaset. Lokassa

owat kartanot kunnossa ja työnteko woimassa. Kylästä on Uopajaan eli

(niinkuin kartta sanoo) Wuopajanniemen lounaisnurkkaan 2 peninkulmaa;

siitä lähtiwät muut jalan Tanhuaan, ainoastaan 5 miestä weneesen.

Luiron joki palajaa siinä takaisin ja tekee suuren mutkan pohjaiseen;

sillä 7 peninkulman taipaleella on neljättäkymmentä koskea, joista

kowin on Ylköngäs. Maamatkaa on 3 peninkulmaa, enimmittäin wetelää

suota, joka painuu jalan alla pahemmin kuin ohut syys-jää. Eräältä

mäeltä näki, missä asti joki mutkitteli, sen rannoilla kaswaa korkeata

kuusimetsää, joka mustantummana juowana kiertelee sinne, tänne

awaralla jängällä. Jo 7 aikana tuliwat wenemiehet Tanhuaan, waikka

noin 1 seuduilla Uopajasta lähtiwät. Wähän yläpuolella taloa oli

2 weneessään asumassa englantilainen, joka jo kolmatta wuotta oli

ollut Lapin luontoa tutkimassa; mies oli wanhanpuoleinen ja, niinkuin

englantilaiset ainakin, pysyi omissa tuumissaan, karttoi ihmisiä,

eikä ollut koko kesänä talossa yötä ollut. Tanhuasta on Luiron kylään

6 peninkulmaa, jolla wälillä on 12 koskea, kowin kaikista Alaköngäs,

jossa sauwoimet käsissä seisoiwat soutamattomat miehet odottaen,

milloin raihnainen weneresumme kiwelle karahtaisi. Se päästiin

hengissä ja nyt oltiin selwillä wesillä. Luirossa oli jo eräällä

talolla 10 kappaa ruista kylwössä, josta odottiwat parempaa satoa,

kuin miesmuistiin oli tullut. Koko Luiron joen warrella oli kesäinen

myrsky kaatanut noita kauniita rantakuusia joukottain leweään wirtaan.

Luiron ja Kitisjoen haarauksessa on korkea, wiheriä niemi, jolla kaswaa

korkeata koiwumetsää; se on kauuis paikka. Luirosta on Kemijärwen

kirkolle 6 peninkulmaa. Kemijoen warrella on pulskia kartanoita ja

kauniita peltoja. Kansa täällä on koreammassa puwussa, kuin esim.

Sawossa. Matkallani huomasin, että waimonpuolet, nuoretkin, tupakoiwat.

Ja kun Kemijärwen tyttäret kirkon mäellä käwelewat, moni silkissä

sihisten, suussa suuri, summaton suuri, kulunut wisakoppa, jossa on 2

tuuman pituinen, reiällinen puu-patukka wartena, niin se on lystikäs

näky.

Pappilassa erosimme, lantalaiset ja me. Suurin osa heistä, 6

miestä, pitkittiwät matkaa weneellä Kemijärwen yli ja sitte maitse

kotipitäjäänsä, Kuusamoon, ja yhä wenäjän Karjalaan 2 heistä. Kättä

lyötiin ja hywässä sowussa hywästit heitettiin. Kun loppu on hywä, on

kaikki hywä.

Kemijänweltä wetää selwä maantie Kuopioon, 62 peninkulmaa. Tuntui

ensimältään oudolta ajaa maantiellä, kun saattoi olla wakuutettu siitä,

ettei se petä eikä eksy. Waiwaloiselta matkalta palatessaan, tietää

arwostaa niitä etuja, joita edistynyt wiljelys on kotiseuduilleen

tuonut. Mutta Jäämeren rantalaisille ja Lapin yksinkertaiselle kansalle

toiwoo heissä käynyt tosi onnea ja menestystä.

Loppu.

Kertomus kesällä 1882 waltiowaroilla tehdystä matkasta

Muurmannilaiselle rannikolle Jäämeren luona papillisilla toimilla

tekemään siellä olewille ewankelis-lutherilaisille Suomalaisille

palwelusta.

(Senaatiin annettu).

Sittekun allekirjoittaja oli Kuopion Tuomiokapitulilta saanut

määräyksen tähän toimeen, piti jo ajoissa antaa tulosta ilmoitus

Suomalaisille, joiden tykö oli lähteminen. Maaliskuussa kirjoitin

Uuran, Waitokuwan ja Puumangin kyliin saapuwani ensin mainittuun

kylään Heinäkuun keskipaikoilla. Suomen Kenraalikuwernööri oli myös

suosiollisesti ottanut kirjoittaaksensa Arkangelin kuwernöörille,

että hän alempain wirkamiestensä kautta kysymyksessä olewalla

rannikolla olisi awullinen antamaan tietoa asiasta Suomalaisille,

jotka kalastus-retkillään usein kulkewat monia kymmeniä peninkulmia

kotipaikoiltaan.

Lähdettyäni matkalle Kesäkuun 23 päiwänä matkustin Kuusamon rajalta

Pääjärwen, Kuukasjärwen ja Kontajärwen kautta Näseesen (Knäsja),

jonne saawuin Heinäkuun 7 päiwä. Siellä asui suurimmassa köyhyydessä

kaksi parikuntaa, joista toinen oli yli 10 wuotta ollut wihkimättä,

eiwätkä nykyään tulleet wihityiksi, kun ei heillä ollut minkäänlaisia

todistuksia esteettömyyteensä. Heidän kaksi nuorinta lasta kastettiin,

joista wanhempi oli lähes 6 wuotias. Näillä wierailla, mailla panewat

kumminkin wanhemmat lapsensa heti syntymisen jälkeen hätäkasteesen,

jonka wuoksi tässä kertomuksessa, niinkuin tätä ennen tehdyissä

kertomuksissakin tämänlaisesta matkasta, on lyhimmittäin käytetty

sanaa »kastettiin», waikka oikeammin pitäisi olla, että kaste

konfirmeerattiin eli wahwistettiin.

Kannanlahdessa oli myös muutamia Suomalaisia, niinkuin monessa

muussakin pikku-kaupungissa ja kylässä kuului olewan; mutta kun eiwät

he tulostani olleet saaneet tietoa, oliwat he ulkotöissä.

Kuolan kaupunkiin Muurmannilaisella rannikolla, saawuin Heinäkuun 12

päiwä. 2 lasta kastettiin. 1 parikunta wihittiin. 6 henkeä haudattiin

wenäläisten wanhaan hautuu-maahan. Jumalan palwelus Herran Ehtoollisen

kanssa ja illalla Raamatun selitys pidettiin. Rippiwäkeä oli 7 henkeä.

Wäkiluwusta jn asukasten syntymäpaikoista antaa myötä-liitetty

tilastollinen lasku itsekuittin kylän kohdalta tiedon.

Uuran kylään tulin 14 päiwä. Seuraawana päiwänä pidettiin lukukinkerit.

Lasten lukutaito oli parempi, kuin olin odottanutkaan näin omaan

nojaansa heitetyssä uutis-asutuksessa. Puolet lapsista luki

tyydyttäwästi, toiset puolet wälttäwästi, harwat huonosti. Kolmantena

Rukouspäiwänä ja Kristuksen kirkastamis-sunnuntaina pidettiin

Jumalanpalwelus ja Herran Ehtoollinen. 15 päiwästä 23 päiwään ennen

mainittua kuukautta oli rippikoulu, ja joka päiwä kello 6 iltapuolella

pidettiin Raamatun selitys. 23 päiwänä iltapuolella wihittiin hautuumaa

kylälle. Rippikoulu-lapsia oli 10, 3 poikaa jn 2 tytärtä suomalaisia,

3 tytärtä lappalaisin ja 1 poika ja 1 tytär norjalaisia, näistä

muut admitteerattiin paitsi 1 lappalaistyttö, jonka sisäluku oli

huono. Lappalaisille rupesi hywätttahtoisesti tulkiksi eräs entinen

koulumestari, joka ennenkin oli ollut samassa toimessa ja osasi

hywästi Suomen, Lapin ja Norjan kielet. Rippiwäkeä oli 85 henkeä,

johon on luettu myös lähimmistä yksityis-taloista ja kota-asunnoista

tulleet Suomalaiset ja Lappalaiset, tietysti ewankelis-lutherilaisesta

uskoutunnustuksesta. 32 lasta kastettiin. 4 parikuntaa wihittiin,

2 suomalaista ja 1 lappalainen, ynnä 1 sekaparikunta, mies

ewankelis-lutherilainen suomalainen ja waimo Wenäjän karjalainen

kreikkalais-wenäläistä uskoa. 32 ruumista haudattiin. Saami-wuono

on pari wenäjän wirstaa itäpuolella Uura-wuonosta ja sen asukkaat

hautaawat ruumiinsa Uuran hautuu-maahan, toiwat myös kastettawat

lapsensa Uuraan. Uura-wuonon länsipuolella on ensin lähes peninkulman

päässä Areskuwa ja sitten Kassiwuono. Niiden kotien Lappalaiset tuliwat

myös Uuraan. Uura on wanhin kylä kaikista suomalaisista kylistä tällä

aawikolla.

Täältä kuljin meritse Laatsiwuonoon, jossa ei ennen ollut pappia

käynyt, kun wasta 5 wuotta sitten uutis-asukkaat tänne muuttiwat.

Kylä on wuonon perukassa, ja kutsutaan norjaksi Lidsafjord. 25 päiwä

pidettiin Jumalanpalwelus ja Herran Ehtoollinen. Lasten luku oli

wälttäwä. 1 parikunta olisi ollut wihittäwä, muun sulhanen oli huonon

lukunsa tähden lähtenyt pappia pakoon. 5 lasta kastettiin. Rippi-wäkeä

oli 17 henkeä. 8 lapsi-ruumista haudattiin.

Kakkarin kylässä, joku on Laatsiwuonon suussa, pidettiin seuraawana

päiwänä Raamatun-selitys ja Herran Ehtoollinen, johon oli ilmoittanut

itseänsä 5 henkeä. Lasten luku oli huononpuoleinen. Kylässä on myös 2

wenäläis-karjalaista taloa.

Muotkawuonon poikki purjehdittuamme tulin Tsipna Wolokan norjalaiseen

kylään, jossa työmiehinä oli 2 miestä ja 3 waimonpuolta, sekä

naimisissa norjalaisen kalastajan kanssa 1 waimo suomalaisia, ynnä

myös 1 lappalaiswaimo emäntänä norjalaisessa talossa. Näille pidettiin

suomalainen Raamatun-selitys ja Herran Ehtoollinen. Rippi-wieraita oli

6. Mainittu lappalainen nainen wihittiin norjalaiseen kalastajaan.

2 lasta kastettiin. 3 merimiehen ruumiit haudattiin. Sitä paitse

pidettiin, niinkuin ennenkin on tawallista ollut, ruotsalainen

Jumalanpalwelus ja muut papilliset toimet Norjalaisille, sillä Norjasta

ei täällä käy milloinkaan pappia.

Sopuska oli pieni norjalainen kylä Tsipna Wolokan ja Waitokuwan

wälillä. Täällä oli suomalaisia 1 piika ja 1 norjalaisen talon emäntä,

joka nyt, 20 wuoden wanhana, tyydyttäwällä luwulla admitteerattiin

Herran Ehtoolliselle, kuulutettiin, wihittiin, kirkoteltiin, ja hänen 2

lasta kastettiin. Norjalaisille pidettiin papilliset toimet.

Waitokuwassa oli Suomalaisia ja Norjalaisia kenties puoleksi

kumpiakin. Täällä pidettiin 29 päiwä tawalliset papilliset toimet.

Lasten luku oli wälttäwä. Yksi mies, jonka waimo oli lapsi-wuoteesen

lankeemassa, täytyi, waikka sangen huonolla luwun-jäljellä oli, tulla

admitteeratuksi Herran Ehtoolliselle ja wihityksi awioliittoon; hän oli

kumminkin sitte rippikoulussa Puumangissa. Rippiwäkeä oli 14 henkeä.

5 lasta kastettiin. 13 ruumista haudattiin. Täällä on myös tawallista

pitää Norjalaisille erittäin papilliset toimet. Kun tämä kylä on

höyrylaiwa-ja muun meriliikkeen warrella, on täällä paheita enempi

kuin muissa kylissä. Irstaisuus turmelee paljon näillä ilman laitta

olewilla syrjä-seuduilla perheelliset olot; mutta suurin ja pahin

turmio on koko rannikolla juoppous; kun kesällä ansaitut rahat on pantu

rommiin, saa koko perhe talwis-ajan kitua köyhydessä; ja kun tämä heti

seuraawa rangaistus aina käsittää perheellisen, on monella täysi tosi

uskonnon awulla parantua, kunhan wain useemmin olisi tilaisuutta Armon

wälikappalten nautitsemiseen.

Sunnuntaina 30 päiwä pidettiin Kerwanassa Jumalanpalwelus ja Herran

Ehtoollinen, sittekun Launutai-iltana oli ollut rippiwäen kirjoitus

ja Raamatun selitys. Lasten luku oli tyydyttäwällä kannalla. Kun

Waitokuwalaisia oli myös tänne tullut oli rippiwäkeä 30 henkeä.

Samana Sunnuntaina tultiin Puamankiin, joka on suurin ja siistin

kylä koko rannikolla; esimerkiksi juoppoutta ei huomaa täällä, johon

mahtaa suureksi osaksi olla syynä se asia, että kyläläiset kuuluwat

laestaoiolaiseen uskon-suuntaan. Sunnuntai-iltana, niinkuin jokapäiwä

kello 6 ilta-puolella, pidettiin Raamatun selitys ja rippikoulun alku,

ja seuraawana päiwänä lukukinkerit. Lasten lukutaito oli tyydyttäwä.

Kun Muotkan kylä on Puumankia lähellä, olin antanut sanan, että he

tulisiwat tänne asioitansa toimittamaan. Näistä ja edellä mainituista

kylistä aina Tsipna Wolokaan asti oli tullut rippikouluun 15 poikaa

ja 9 tytärtä, nimittäin 9 poikaa ja 7 tytärtä suomalaisia, 3 poikaa

ja 2 tytärtä norjalaisia ja 3 lappalais-poikaa, jotka kaikki tuliwat

admitteeratuiksi. Muotkan lapsia kastettiin 13; ruumiita haudattiin 6;

rippiwäkeä oli 19. Puumangin lapsia kastettiin 31; ruumiita haudattiin

40; ja rippiwäkeä oli 146, johon kuuluu myös ulohtaammaltakin tulleita

sekä Suomalaisia että Lappalaisia. Lauantai-iltana 5 päiwä Elokuuta

pidettiin rippilasten päästö, ja Sunnuntaina jumalanpalwelus Herran

Ehtoollisen kanssa ja illalla wiimeinen Raamatun selitys. Useampana

arkipäiwänäkin pidettiin Herran Ehtoollista, kun tuli etempänä

asuwaisia sitä warten luokseni, erittäinkin Lappalaisia.

Maanantaina 7 päiwänä iltapuolella lähdin kotiapäin Wesisaaren,

Näätämöwuonon kautta, Inarin järwen ylitse Kyrön kylään, jossa, kun oli

Sunnuntaipäiwä 13 päiwä, pidettiin Jumalanpalwelus; wielä eteenpäin

Sompiojärwen kautta Luiron ja Kitis-jokia myöten Kemijärwelle. Kotiin

saawuin Elokuun 26 päiwä.

Mitä ylipäätään papillisiin toimiin täällä tulee, ei aina woi

parhaimmalla tahdollakaan seurata Suomen lakeja, sillä suuri osa

asukkaista on täällä syntynyt ja elänyt, eikä siis woi mitenkään

omistaa kirjallisia todistuksia maineestaan, esteettömyydestään

awioliittoon j.n.e., kun eiwät ole missään kirjoilla. Wenäjän

wirkamiehet ottawat kirjoihinsa asewelwolliset, eiwät muita. Ainoa

wirkamies, joka käy heitä, niin sanoakseni, hoitamassa, on Suomesta

lähetety pappi; jonkatähden sitä suurella ikäwällä aina odotetaan.

Tässä katsonkin welwollisuudekseni konstateerata sitä erinomaista

ystäwällisyyttä ja sydämmellisyyttä, jolla pappia näillä seuduin

kohdellaan, ja lopuksi ilmaista sen kaikkein asukasten hartaan

toiwotuksen, että Suomen Waltio warsinkin kerran wuodessa tahtoisi

kustantaa papin matkustuksen näiden oman onnensa nojaan jätettyin

kansalaisten luo. Sywemmillä ja lewottomammilla tunteilla kuin kutkaan

muut Suomalaiset odottawat he tuon kysymyksessä olewan Jäämeren

rannikkopalasen luowutuksen ratkaisemista; pyytäwät kumminkin, käwi

tuo asia, miten käwi, sillä hartaudella, mikä woi syntyä ainoastaan

järjestetyn yhteiskunnan ulkopuolelle muuttaneen sydämessä, saada pysyä

Suomen Esiwallan muistissa.