Esko oli tyytyväinen sepustukseensa, joka tuntui aikaihmismäiseltä. Hän
pani sen pöydälle, otti käärönsä ja hiipi alas portaita.
Aleksanterinkadulla hän hyppäsi raitiovaunuun ja ajoi Alamäen tyttöjen
luo.
Nämä eivät olleet kotona, niin että Esko pyysi palvelijan antamaan
käärön Hellille, ja lähti kotiin.
Tultuaan huoneeseensa näki hän Simon siellä odottamassa kärsimättömänä.
-- Minä olen löytänyt Lehtosen, huudahti tämä haltioissaan.
-- Älä, Kerro sukkelaan. Minäkin olen toimittanut jotakin.
Simo alkoi kertoa:
-- Kun minä tulin patsaalle, istui sen jalustalla poika, joka oli
minua pienempi. Minä kävelin ohi, ja kun käännyin, niin ehdin nähdä
vilahduksen pojasta, joka hävisi patsaan vieressä olevan lyhdyn alle.
Hän hukkui maahan niinkuin mereen. Minä odotin pitkän aikaa toisen
lyhdyn takana. Yks kaks' alkoikin kivi lyhdyn jalustassa liikkua ja
poika ryömi kuin salama esille ja hävisi. Kivi kieri paikoilleen.
-- Mikset juossut pojan jälkeen?
-- Minä menin tarkastamaan lyhdyn jalustaa. Siinä kiven osassa,
joka oli auennut, oli metallinen leijonan pää, jonka suussa oli iso
rautainen rengas. Se heilui vielä hiukan. Minä vedin ja kiersin
mutta se ei liikkunut. Sitten vasta kun panin jalkani renkaan sisään
ja poljin alaspäin, aukeni kiven etuseinä ja minä livahdin sisään.
Taskulampun valossa minä kävelin vähän matkaa eteenpäin. Sitten tuli
seinä vastaan.
-- Niinkuin eilenkin.
-- Jeh, mutta tässä seinässä oli ovi ja avain ovessa. Minä aukaisin
oven ja näin huoneentapaisen holvin.
-- Oliko siellä valoa?
-- Katossa riippui palava öljylamppu. Siellä oli sänky ja kaappi ja
pöydän ääressä istui justiin Lehtonen, joka söi hienoa aamiaista.
-- Mitä hän sanoi?
-- Minä sanoin että: "Hyvää päivää. Tulkaa pois täältä." Hän hypähti
seisaalleen ja sanoi: "Älä, rakas poika, liikahda kynnykseltä, ovi
menee muuten lukkoon ja me jäämme molemmat tänne".
Onneksi minä olin pitänyt kiinni ovesta. Lehtonen otti kellonsa, joka
oli pöydällä, pani lakin päähänsä ja lähti mukaan. Heti kun minä
päästin oven käsistäni, läiskähti se kiinni. Me kuljettiin takaisin
aika kyytiä, kivi meni helposti paikoiltaan, ja me oltiin kadulla.
Lehtonen kertoi, että hänellä oli ollut hyvää ruokaa, joka työnnettiin
sisään pienestä luukusta. Kaikki hänen rahansa ja muut tavaransa olivat
tallella. Me mentiin hänen asuntoonsa, ja tiellä hän kertoi, mitä oli
tapahtunut.
-- Explementit olivat kai tehneet tämänkin? kysyi Esko.
-- Walker oli kirjoittanut hänelle kirjeen ja pyytänyt tapaamaan
Havis Amandan luona. Siellä oli auto odottamassa. Tuskin oli Lehtonen
istuutunut niihin, kun kaksi miestä tarttui häneen kiinni ja kolmas
sitoi haisevan liinan kasvojen päälle. Hän pyörtyi heti ja heräsi vasta
sängyssä, joka oli holvissa. Kerran oli joku huutanut oviluukun kautta
ja sanonut, että hän pääsee vapaaksi kuukauden perästä.
-- Kun Pariisin Olympialaiset olisivat loppuneet. Oliko Lehtonen
iloinen? kysyi Esko.
-- Hurjan iloinen. Hän kiitti kamalasti ja kysyi minun nimeäni ja
osoitettani. Hänen kotonaan syntyi aika rähinä ja ilo. Mutta Lehtonen
ei uskaltanut jäädä, vaan lähti heti valmennusleirille. Minä livistin
kotiin. Lehtosen sukulaiset siunasivat minua ja Lehtonen lupasi palkita
kunnollisesti. Kerro sinä nyt!
Esko kertoi lyhyesti, mitä oli kokenut, ja sanoi sitten:
-- Nyt otetaan vain nuora mukaan ja lähdetään pelastamaan toisia.
-- Jätetään se retki iltaan. Minä en uskalla mennä päivällä.
Explementit voivat viedä meidätkin, ja silloin olisi Suomen kunnia
hukassa. Ei kukaan muu tiedä neuvoa, sanoi Simo.
-- Mennään sitten illalla, suostui Esko. -- Minulla on nälkä.
-- Se minuakin vaivaa.