Esko tuli nolon näköisenä puhelimesta ja sanoi:
-- Nyt, Simo, sinulla on paha edessä. Osaatko esiintyä hienosti
ja kumartaa kuin maailmanmies? Onko frakkihoususi prässätyt ja
kaulaliinasi keikarimainen?
-- Älä puhu pötyä. Minne minun on mentävä? kysyi Simo.
-- Hetti täti on kutsunut meidät luokseen. Sinne tulee hänen
sisarentyttärensä Helle ja Deili Alamäki ja joku toinenkin
tyttökoululainen.
-- Helkkari sentään, sanoi Simo käyttäen omaa voimasanaansa, jonka
oli keksinyt toisen hyvin samanlaisen sijaan, sitä kun ei kärsitty
Virtasella.
-- Laita nyt jakauksesi suoraksi ja hiuksesi luonnollisen kiiltäviksi.
Esimerkiksi niinkuin Hirvosten oriilla, vaikka sillä on paljon
kauniimpi karva.
-- Etkö sinä sitten aio tulla mukaan? kysyi Simo välittämättä Eskon
epäkohteliaasta vertauksesta.
-- Tietysti minä tulen, mutta minä kyllä selviydyn.
-- Vai selviydyt? Mitenkäs kävi, kun Nisulan poikien sisaret tulivat
mukaan pelaamaan kirppua? Sinä karkasit kotiin, ahaa!
-- Pyh! Saksanläksy oli lukematta. -- Mutta Hetti täti käski meidän
tuoda pari toveria mukaan, että olisi hauskempi. Otetaanko Hirvosen
pojat?
-- He ovat liian maffisia. Toisella on jo pitkät housut ja toinen puhuu
vain radiosta. Otetaan Janne ja Risto, silloin ei tarvitse torkkua.
-- Ei se kävele. Heitä ei voi näyttää ennen syksyä. Heillä on ollut
aivan lyhyet koneella leikatut hiukset, pojat sanoivat, että he olivat
kuin vesikopista karanneita. Jannen jouhet ovat jo etusormenpituisia,
mutta ne eivät kulje pintaa pitkin, vaan törröttävät itään, länteen ja
kaakkoon. Hiuksiin ei maan vetovoima näy vaikuttavan ensinkään. Riston
höyhenet sekaantuvat silmäkulmien sekaan ja menevät päinvastaiseen
suuntaan kuin mihin Riston pää liikkuu.
-- Älä nyt selittele kuin opettaja maantiedon tunnilla. Otetaan sitten
Uskin pojat, he menevät ensi vuonna tanssikouluunkin. Sakari kertoi.
-- Hiiri vieköön, oli Eskon itse tekemä voimasana. He sopivat
mainiosti. Minä kirjoitan kirjeen, sinä saat viedä sen heille.
Ja Esko kirjoitti:
"Hei hei Seppo ja Sarri!
Sonnustakaa ulkokuorenne juhla-asuun. Voidelkaa ihonne narduksella ja
yrteillä ja hiuksenne myrhamilla, glyseriinillä ja briljantiinillä.
Sillä Tasavallan hienoin rohdoskauppiatar kutsuu teitä luokseen.
Siellä saatte seurustella kreivittärien, ruhtinattarien ja
tyttökoululaisten kanssa -- jos siihen kykenette ja luonto antaa
myötä. Saatte namusia ja limonaatia. Tulkaa hakemaan meitä huomenna
seitsemältä.
Omis ja Okse Ajnil.
(Nimet seisovat päällään.)"
Simo vei kirjeen Uskin poikien kouluasuntoon, joka oli lähellä.
Esko meni tohtorin huoneeseen.
-- Hetti tädillä on nuorisokutsut. Eikö enolla olisi aikaa tulla
ostamaan meille hienommat kaulukset ja kravatit? Onneksi meillä on
uudet puvut. Mutta kengät ovat koliskoja.
-- Kyllä minä tulen ostamaan mitä tarvitsette. Kengät ovat
kiilloitettavat, kyllä ne sitten kelpaavat, sanoi tohtori
hyväntahtoisesti.
-- Minulla on mädät kellonperät.
-- Mädät?
-- Niin, rumat ja mustuneet.
-- Jätä kello kotiin.
-- En ikinä. Mutta ehkä Minna saa ne kiiltäviksi Sampolla.
Samassa tuli Simo kotiin.
-- Minä en lähdekään mukaan, sanoi hän.
-- Mikäs on muuttanut sinun mielesi? kysyi Esko.
-- Minä näin tyttöjä kadulla ja he tirskuivat ja nauroivat tyhjälle ja
olivat höperöjä ja kenkkuilevia. Ei sellaisten kanssa voi olla koko
iltaa. Mitä heille puhuu?
-- Minä olen kuullut, että yhteiskouluissa tytöt osaavat yhtä hyvin,
jopa paremminkin kuin pojat. Puhukaa heidän kanssaan kouluaineista,
ehdotti tohtori.
-- Jeh. Pitääkö neiti enemmän Perikleestä vai Alkibiadesta?
-- Da leidet der Hase im Walde Not. Hütet eure Zungen für Beleidigungen.
-- Kuinkahan monta prosenttia täällä on tyttöjä, kun poikia on 4
kappaletta ja koko määrä lapsia on 9?
-- Ehkä neiti on hyvä ja jäsentää tämän lauseen: "Hetti täti kaataa
kuumaa kahvia tyttöjen sinisiin kuppeihin".
-- Jag leker, du leker, han leker, limonaden läker på golvet.
-- Vallitseekohan täällä monsuunituuli, sirocco vai fön?
Pojat nauroivat ja laskettelivat vuoroon sukkeluuksiaan.
-- Jää vain kotiin, Simo. Minä syön silloin sinun osasi namusista,
sanoi Esko.
-- Minä tulen mukaan, mutta aion olla toisessa huoneessa kuin tytön
pärriäiset.
* * * * *
Seuraavana päivänä olivat pojat valmiit hyvissä ajoin. Minna oli
kiilloittanut kengät ja kellonperät ja tohtori oli ollut mukana
ostoksilla. Hän olikin vähitellen tottunut monenlaisiin tehtäviin
poikien puolesta.
Simolla oli kanarialinnun värinen kaulaliina ja Eskolla tulipunainen.
Hiukset lankesivat kuin liimatut pitkin kasvoja ja sinipunertavat
silkkiset nenäliinat näkyivät takin ylätaskuista.
-- Onko eno hyvä ja lainaa meille hajuvettä? pyysi Esko.
-- Ei minulla ole muuta kuin ammoniakkia, vastasi tohtori.
-- Pistetään hajusaippuanpalasia taskuihin, ehdotti Simo.
-- Minä lainaan teille oikeata kolonkkia, lupasi Minna.
-- Kiitos ja kunnia. Me ostetaan huomenna Minnalle koko pullollinen
uutta hajuvettä.
Pojat kaatoivat vahvasti hajuvettä puvuilleen, hiuksiin ja
sukkiinsakin. Kädet huuhdottiin sillä, ja loput meni lakkeihin.
Uskin pojat saapuivat. He olivat myöskin hienoimmassa asussaan. Etenkin
rintaneulat häikäisivät, niissä kun oli viisi eriväristä lasipalaa.
-- Huomaatteko hienoa tuoksua ympärillänne? kysyi Simo.
-- Tehän olette kuin liikkuvat pirtukanisterit, sanoi Sakari, joka
kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa kadehti Linjan poikien tuoksua.
-- Te olette hengenvaarallisia, sillä teitä ympäröi bentsiinihöyryt.
Älkää lähestykö tulta, silloin te räjähdätte alkutekijöihinne, kosti
Esko.
-- Eikö teidän vaatteista oteta tahroja bentsiinillä? Kyllä te silloin
olette siistejä herroja.
-- Älkää nyt riidelkö, sanoi Seppo. -- Mitenkä me suoriudutaan tyttöjä
vastaan, jollei meillä ole yhteistä rintamaa?
-- Mikä hätä meillä on? Mehän tunnetaan Alamäen tytöt. He olivat
kerran Naimi tädin luona, jossa me asutaan. Seppo kaatoi kahvia Deilin
hameelle, sanoi Sarri.
-- Ja Sarri -- -- --
-- Minä en nykäissyt Hellen alta tuolia, se luiskahti itsestään
syrjään, kun hänen piti istuutua, keskeytti Sakari.
Näin puhellen oltiinkin jo perillä.
Hetti täti tervehti poikia ja esitti heidät tytöille.
Siinä olivat vaaleat sinisilmäiset Alamäen tytöt, iloiset
polkkatukkaiset Sylvia ja Tella Muuri ja toisia nuorempi,
mustasilmäinen Terttu Kark.
Tytöt nauraa kikattivat juuri niinkuin Simo oli aavistanut, ja pojat
istuivat jäykkinä rivissä. Keskustelusta ei tullut mitään.
Vasta kun Hetti täti ehdotti leikkejä ja johti niitä itse, alkoi
juhlallinen tunne hävitä.
Puolueleikissä voittivat tytöt, mutta kun otettiin "vettä on kengässä"
niin juoksuttivat pojat tyttöjä edestakaisin, kunnes Helle arvasi,
etteivät he olleet valinneet ketään tytöistä.
Sitten seurasi "sormus ehdolla". Esko sai kuulla, että hänellä on
Olympialainen ryhti ja Deilillä oli herttaisimmat silmät. Seppo oli
se, jonka kanssa Sylvia mieluimmin tanssisi ja Hetti täti oli kuin
keijukainen. Tälle sukkeluudelle nauroi koko joukko pitkän aikaa. Tella
sai tietää, että hän oli viisas kuin Baccus, jonka Simo oli sekoittanut
Minervaan. Sakari oli Helsingin kohteliain poika, ja Helle oli ollut
Eskon mielestä kaikista enin mukiin menevä.
Mutta Tertun piti antaa sormus sille, jolla oli pisimmät korvat, ja hän
antoi sen Simolle, joka heti vetäytyi toiseen huoneeseen.
Kahvin aikana alkoi Terttu itkeä nyyhkyttää. Hetti täti koetti saada
selkoa surun syystä, mutta turhaan.
-- Minä en uskalla sanoa mitään, en uskalla, en, en, hoki Terttu
puristaen lujasti toista kättään nyrkkiin.
Sakari, joka seisoi vieressä, otti äkkiä kiinni hänen ranteestaan ja
käänsi sormet taaksepäin, jolloin nyrkki aukeni. Paperipalanen putosi
lattialle.
-- Anna tänne, anna heti tänne, huusi Terttu hädissään.
-- Tässä on salaisuuden ratkaisu, ja minä lupaan sinulle, että minä
suojelen sinua vaaran sattuessa. Anna meidän lukea tämä, sanoi Sakari.
-- Lue sitten, mutta varjele minua kostolta, nyyhkytti Terttu.
Sakari nousi tuolille ja luki:
"Joka uskaltaa loukata toisen kunniaa, se on koston varjon alla. Kuule
nainen! Omat korvasi ovat puolta pienemmät ennenkuin aurinko nousee ja
sika aamulla röhkii.
Pitkä korva.
Sinetti."
-- Kuka teistä viitsii peloittaa Terttu parkaa noin karkeasti? kysyi
Hetti täti.
Jokainen vakuutti viattomuuttaan.
-- Sen on Simo tehnyt. Minä annoin hänelle sormuksen, kun piti antaa
pitkäkorvaisimmalle ja muille oli jo annettu, enkä minä tietänyt, että
hänellä on kunniaa, sanoi Terttu.
-- Missä Simo on? kysyi Hetti täti. Kukaan ei ollut huomannut, että
Simo oli hiipinyt pois kirjelapun tullessa esille.
-- Simo ei ole vaarallinen. Minä en anna hänen koskea korviasi, Terttu.
Mutta miksi sinäkin härnäsit häntä. On harmillista, kun tytöt sanovat
pojille sellaista, mitä ei voi auttaa, sanoi Esko.
-- Minä pyydän häneltä anteeksi. Rakas, Esko, vie kirje minulta, että
hän leppyisi ja päästäisi koston varjon alta, rukoili Terttu.
-- Kyllä minä vien ja selitän, ole ihan levollinen, rauhoitti Esko, ja
Terttu kirjoitti:
"Anna anteeksi, että sinulla on pitkät korvat, jota ne eivät ole. Enkä
minä tahtonut loukata kunniaa vaan kun täytyi antaa jollekin. Minä
pelkään niin, älä leikkaa korvia. Saat keltaisen lakkatangon minulta.
Minä lähetän sen. Älä tule hakemaan, älä mistään hinnasta.
Terttu.