Ja täytyikö hänen riistää häneltä kodin sulokin — joskin köyhän ja
puutteellisen — ja työntää hänet vieraisiin, lemmettömiin nurkkiin
turvattomia öitänsä viettämään, tuntemattomien asuntoihin, missä
raakuus ja sydämettömyys voisivat olla hänen ainoana osanaan... Missä
hän turhaan, turhaan kaipaisi oman äidin hellivää katsetta, nähdessään
parempiosaisten lasten nauttivan riistämätöntä kotionnea, oman tuvan
turvallisen orren alla...