KAUKO (hypähtää ylös). Mitä tämä on? (Lukee tarkasti uudelleen.) —
— ettei Kaukon isä, Suvialho, ole sinun isäsi. (Jää tuijottamaan
kirjettä.)
MAURI (ottaa hurjana päästään kiinni). Minun järkeni pysähtyy — mutta
— niin, niin — nainen sen tietää — nainen sen tietää — (Sirkku tempaa
oven auki ja horjahtaa ovipieleen.)
MAURI ja KAUKO. Mitä — Sirkku! Sinäkö?
SIRKKU. Kuulin kaikki — antakaa minulle anteeksi — anna anteeksi, Kauko
— join isän myrkyn —
MAURI (syöksyy Sirkkua tukemaan). Jumalan tähden!
KAUKO (juoksee tukemaan Sirkkua). Taivaan tähden! Mitä sinä sanot?
SIRKKU (talutetaan keinutuoliin). En olisi voinut elää sen jälkeen —
kun sain kuulla —
MAURI. Sinä et ole minun tyttäreni! Tuossa on äitisi kirje.