MAURI (ärtyneesti). Oh! Sirkku! Olet vielä liian nuori sellaiseen.
Tänään pikiintynyt — huomenna et sitä usko enää itsekään.
SIRKKU (hiljaisesti). Se on ainoa, joka on saanut koko minun sieluni
uskon.
MAURI. Oletko kokeillut sen kestävyyttä?
SIRKKU. Miten?
MAURI (herttaisesti). Olehan erossa Kaukosta jonkun aikaa — vaikkapa
vain puolisen vuottakaan, niin näet kiintymyksesi kestävyyden.
SIRKKU. Minä tunnen sen kestävyyden.
MAURI. Niin sinusta tuntuu nyt. Mutta koetahan! Jos vielä puolen vuoden
kuluttua olet sama kuin nyt, niin sitten minäkin uskon sinua.
SIRKKU (kiihtyneenä). Ei, ei! Minä en halua mitään muutoksia, enkä
matkoja, enkä kokeita!
MAURI (hiljaisesti, mutta varmasti). Mutta minä vaadin.
SIRKKU (hämmästyneenä). Vaadit?
MAURI. Niin, minulla on vakavat, järkkymättömät syyt.
SIRKKU. Syyt mihin?
MAURI. Sinun täytyy seurata minua pois täältä!
SIRKKU. Täytyykö minun? Mitä sinä tarkoitat? Tarkoitatko, että minun
täytyisi erota Kaukosta?