KAUKO Helotien asunto. Yksinkertaisesti kalustettu. Makuuhuoneen ovi
vasemmalla. Oikealla ikkuna. Perällä ovi eteiseen.
SIRKKU (hommailee siistimispuuhissa, asetellen puhtaita pöytäliinoja
y.m.s.). Kas noin! Noin! Ja sitten noin! Alkaapa tulla siistiä —
poikaselle. Runoilijan töherrysjäljet ovat vähitellen kadonneet.
Höh, höh! (Katselee ympärilleen.) Valmista on! Nyt voisin vaikka
soitella Kertulle — ennenkuin Kauko tulee kotia. (Katsoo sormusta
nimettömässään.) Onko tullut naarmuja luudan varresta? — Eikä ole!
(Kohottaa kätensä.) Kirkkaana loistaa — kirkkaana! (Hyppelee iloisena
eteiseen, soittaa.) Saako apteekkiin? — Kiitos! — Onko Kerttu? — Mitä?
Toimessaniko? Enkä ole! Minä en olekaan mikään pillerinpyörittäjä.
Kirjoituskoneeni nököttää tuomarin työhuoneen nurkassa. Onhan nyt
juhannusaatto. — Minäkö? Minä istun täällä kirjailija Helotien
työpöydän ääressä. — Eei! — Hän on ulkona. Meni setänsä luo — kauppias
Malkalan — tiedäthän. Niin on — pahasti sairaana — meni katsomaan.
— Mitä? — Huvimatkalleko? En tiedä. Ajatteles, kuinka ihmeellisiä
asioita minulle on tapahtunut sitte eilisen. Mutta ota nyt ensin
sydämenvahvistustippoja, että kestät! — Niin olenkin! Mistä sinä
arvasit? Kihloihin olen mennyt. — Hyi sinua! Tiedäthän, että Kaukon
kanssa. — Mitä? — Voi, voi, kun olet tyhmä! Kirjailija Kauko Kelotien
kanssa' Noh! Ja ota nyt hiuspiritystä sielusi vahvikkeeksi! — Kiitos
vain, marakatti! — Ei! Ei yksin kihlauksen tähden. Laivamatkahan
juuri sopisikin tällaiseen tapaukseen. Mutta minulle on tapahtunut
vieläkin ihmeellisempi juttu. Minun isäni on tullut. — Mitä? Niin!
Juuri hän, jota en ole koskaan nähnyt. Hän on nyt tullut kotiin
Afrikasta. — Näköinenkö? Ei hän ainakaan ole yhtään minun näköiseni!
— Häh? Neekerikö? (Nauraa.) Miltähän näyttäisinkään — jos isäni olisi
neekeri! — Mitä? — Oikein totta! Hän tuli eilen illalla — suoraa päätä
Afrikasta. Enkä minä sentähden osaa sanoa huvimatkasta yhtään mitään
— nyt tällä syömisellä. — No, niin! Soitetaan sitten! — Herjemmeri
sentään! Olen unohtanut avata ikkunan, vaikka ulkona on mitä ihanin
ilma. No, terve nyt! (Soittaa kiinni ja juoksee avaamaan ikkunan.)
Aika tyhmeliini, tuo ikkuna! Kuinka minä sen unohdinkin. (Kurkistaa
ikkunasta.) Kauko!? Sielläkö sinä istut — lehtimajassa?
KAUKO. Tulin juuri! Ajattelin, että täti on siellä siivoomishommissa.