Voi, luoja! Miksi he valitsivat tuon vanhan laulun? Sehän oli laulu
niiltä ajoilta, jolloin Anna vielä oli nuori, jolloin hän eli.
Anna istui kuin lumottuna. Aika oli vierinyt kymmenen vuotta taaksepäin.
-- -- Mutta sitten hän heräsi. Huh, kuinka hänen oli kylmä! Ja kuinka
vanhaksi hän yht'äkkiä tunsi itsensä. Mitä ihmettä hän teki täällä
vieraiden, meluavien ihmisten parissa? Miksi hän oli tänne tullutkaan?
Hän nousi ylös aivan kalpeana. "Anteeksi, pelkään hiukan vilustuneeni.
Parasta on että kiirehdin kotiin", sanoi hän ojentaen kätensä
hyvästiksi.
Eksköld tarjoutui hankkimaan hänelle hevosta ja yhdessä he astuivat alas
Alppilan mäkeä.
Anna istui ajurin vaunuun ja ajoi kotiin.
Kotona oli sittenkin paras. Hän söi päivällistä kahden kesken isänsä
kanssa ja puheli yhtä ja toista tädin muutosta, y. m. Professori
vastasi tuon tuostakin: "jaa, jaha", mutta Anna huomasi ettei hän paljoa
tiennyt mistä oli kysymys. Professori oli viime aikoina ollut vielä
tavallista hajamielisempi. Missä lienevät hänen ajatuksensa olleet.
Annan piti mennä huoneeseensa, kun professori äkkiä tuli hänen luokseen
ja taputti häntä olkapäälle.
"Anna lapseni, minä lähden nyt zootomiselle laboratoriolle yhtä ja
toista järjestelemään."
Isän arka hyväily liikutti Annaa niin että kyyneleet nousivat hänen
silmiinsä. Tuo oli niin tavatonta. Annasta tuntui kuin isä olisi
tahtonut antaa hellyyttä, mutta ei oikein kehdannut eikä uskaltanut.
"Rakas isä", sai Anna sanotuksi ja kevyesti hän suuteli isäänsä
poskelle. Professori läksi aivan kuin hiukan häpeissään pois ja Anna
meni omaan huoneeseensa.
Sitten tuli pitkä, valoisa iltapäivä. Anna koetti väkisinkin palauttaa
mielensä häirityn rauhan. Eihän hänellä ollut mitään hätää. Eikä elämä
ollut kohdellut häntä pahemmin kuin muitakaan. Mikä oikeus hänellä oli
vaatia enempää kuin oli saanut?
Mutta mieli ei tahtonut tyyntyä. Tuo kaipaus, kaipaus vei häneltä
kaikki voimat. Ei, työhön hänen piti ryhtyä. Se oli paras lääke
sairaille ajatuksille.
Anna otti kirjahyllyltä pari paksua nidettä syventyäkseen huomispäivän
koulutehtävään. Samassa ovikello soi. Outo säpsähdys värähti läpi hänen
ruumiinsa. Odottiko hän jotain?