WILHO. Armas Hilmaseni! Tätinne on kohta täällä!
HILMA. Ah Jumalani! minä olen saatettu ilmi.
WILHO. Ei, kultaseni! mutta tätinne ja Urhonen ja vielä joku kolmas
henki ovat metsässä kiini otetut sala-tavaran-kuljettajoina, ja ovat
nyt tänne tulossa. Yksi kasakoista on juosnut edeltäpäin, ilmoittamaan
heidän tuloa. Setäni on käskenyt tuomaan tätinne tänne saliin, niin
kohta kuin hän tulee.
HILMA. Ei se ole mahdollista. Te laskette leikki-puhetta.
JULIA. Sano meille vaan totta, Wilho!
WILHO. Sulaa totta vaan haastankin.
HILMA. Mitä minun nyt on tekeminen?
WILHO. Mennä piiloon vaan, kun aika tulee, herttaseni! niin voimme
tässä pelata loppu-kohtauksemme; olkaa huoletta, kyllä minä kaikki
laitan selvälle.
JULIA. Minä luulen todella, paras Hilmaseni, että tämä tapaus ei
hämmennä tuumiamme, vaikkapa kaikki olisikin totta, ja tätinne tänne
tulossa. Menkää nyt minun kamariini niin kauaksi, ja olkaa pelotta! Me
kyllä saatamme asiat hyvään loppuun.
HILMA. Ah! minun ei olisi pitänyt tehdä tätä.
(Menee pois oikeasta ovesta.)