WILHO. Epäilemättä setäni sanoisi, ettei ole hupaista tulla tutuksi
sen kanssa, jota viran puolestakin täytyy vihata, ja hallitus ei
suinkaan suostuisi siihen, että nimismies on sen ystävä, joka suojelee
varkaita ja rosvoja.
HUKKANEN. Anna minun puhua!
WILHO. Aivan mielelläni. Mutta te vastaisitte ja teidän täytyisi
vastata, ettei voi tietää, eikö vanha neitsy jonakuna päivänä antau
mustalaisten viettelyksestä heidän seuraansa ja sillä tavoin tuottaisi
häpeätä ja onnettomuutta koko perheelle — —
HUKKANEN. Sinä mulle surman tekoa nalkutat. (Itkien). En hetkeäkään
enää malta kuunnella sinun lorujasi. Ota tyttö, jos vaan saat hänet;
ota hänet Jumalan nimessä, ryöstä hänet ellei vanha hönttö anna häntä
hyväntahtoisesti; ota hänet vaimoksesi kuinka hyvänsä ja milloin
mielesi tekee! Sen minä sanon, enkä mitään muuta.
(Menee vihaisena ulos ovesta oikealle.)