Rakkaat vanhemmat!
Nyt me olemme saaneet paljon enemmän lukemista, mutta nyt minä
myöskin kohta olen saanut toiset kiinni, niin ettei enään ole
niin vaikeaa. Ja kyllä minä sitte muutan paljon isän torpalla,
kun tulen kotiin; sillä monet asiat siellä ovat nurin ja on se
ihme, että ne niinkin ovat menneet. Mutta kyllä minä panen ne
kuntoon, sillä minä olen oppinut paljon. Tahtoisin kovasti päästä
johonkin paikkaan, jossa saisin koettaa kaikkia mitä nyt tiedän;
sentähden minä aion hakea suureen paikkaan, jahka pääsen täältä.
Täällä sanovat kaikki, ettei Janne Hatlen niin taitava ole kuin
meillä kotona sanotaan, mutta hänellä on oma talo, niin että
eihän se liikuta muita kuin häntä itseään. Monet, jotka ovat
päässeet täältä, saavat hyvin suuria palkkoja; mutta heille
maksetaan niin hyvästi siksi, että meidän koulu on paras
maanviljelyskoulu maassa. Toiset sanovat, että naapuri-amtissa on
parempi, mutta se ei ole ensinkään totta. Täällä on kaksi sanaa:
toinen on teoria ja toinen käytäntö ja ne ovat molemmat hyvät
eikä toinen ole mitään ilman toista, mutta viimeinen on kuitenkin
paras. Ja ensimäinen sana merkitsee sitä, että pitää tietää syyt
ja perusteet joka työssä, mutta toinen merkitsee, että pitää
osata tehdä työ, kuten nyt esimeriksi jos on viljeltävä suo.
Sillä niitä on paljon, jotka tietävät kuinka heidän pitää
viljellä suo, mutta tekevät sen kuitenkin hullusti, kun eivät
osaa. Mutta monet taas kyllä osaavat, mutta eivät tiedä ja niin
sen suon kuitenkin käy hullusti, sillä on niin monellaisia soita.
Mutta maanviljelyskoulussa me opimme molemmat sanat. Johtaja on
niin taitava, ettei kukaan pysty kilpailemaan hänen kanssaan.
Viime maanviljelyskokouksessa, joka oli koko maan
maanviljelyskokous, alusti hän kaksi kysymystä, mutta muilla
johtajilla oli vaan yksi kysymys kullakin, ja aina se kävi
niinkuin hän sanoi, kun he olivat saaneet ajatella asiaa. Mutta
edullisessa kokouksessa, missä hän ei ollut, hutiloivat he vaan.
Luutnantin, joka opettaa maamittausta, on johtaja hommannut vaan
siksi, että hän on niin taitava; sillä ei muissa kouluissa ole
luutnanttia. Mutta hän on niin taitava, että luutnanttikoulussa
hän kuuluu olleen kaikkein paras.
Koulumestari kysyy käynkö minä kirkossa. Kyllä minä käyn
kirkossa, sillä nyt on pappi saanut kappalaisen ja hän saarnaa
niin, että kaikki kirkossa pelkäävät ja oikein sitä kuuntelee
ilokseen. Hän on niitä uusia uskolaisia, joita on Kristianiassa,
mutta se on vaan hyvä.
Tätä nykyä me luemme paljon historiaa, jota emme ennen ole
lukeneet ja ihmeellistä on nähdä kaikkia mitä maailmassa on
tapahtunut, mutta varsinkin meillä. Sillä me olemme aina
voittaneet paitsi silloin kun me olemme joutuneet tappiolle ja
silloin meitä on ollut paljon vähemmin. Nyt meillä on vapaus eikä
keillään muilla kansoilla ole niin paljon vapautta kuin meillä,
paitsi Amerikassa, mutta eivät ne siellä ole onnelliset. Ja
meidän pitää rakastaa vapauttamme yli kaiken.
Nyt minä lopetan tällä kertaa, sillä minä olen kirjoittanut hyvin
pitkältä. Koulumestari kyllä lukee kirjeen ja vastaa minulle
teidän puolestanne ja kirjoittakoon minulle uutisia kaikista
ihmisistä ja asioista, sillä muuten ei hän sitä tee. Ja terveisiä
nyt paljon lähettää teille poikanne
_Ö. Torenpoika_.
Rakkaat vanhemmat!
Nyt kerron teille, että täällä on ollut tutkinto ja minä olen
osannut erinomaisen hyvin monta ainetta, ja kiitettävästi
kirjoitusta ja maamittausta, mutta tyydyttävästi ainekirjoitusta
äidinkielessä. Se johtuu siitä, sanoo johtaja, etten ole lukenut
tarpeeksi ja hän on lahjoittanut minulle muutamia Ole Vigin
kirjoittamia kirjoja, jotka ovat mainioita, sillä minä ymmärrän
kaikki niissä. Johtaja on hyvin hyvä minulle, hän kertoo meille
niin paljon asioita. Kaikki täällä on ihan pientä sen rinnalla
mitä on ulkomailla; me emme ymmärrä paljon mitään, vaan opimme
kaikki skotlantilaisilta ja sveitsiläisiltä, mutta
hollantilaisilta me opimme puutarhaviljelystä. Monet matkustavat
näihin maihin, Ruotsissakin ovat paljon taitavammat kuin me ja
siellä on johtaja itse ollut. Nyt minä kohta olen ollut täällä
vuoden ja minä luulin, että olin oppinut paljon, mutta kun minä
kuulin mitä ne osasivat, jotka suorittivat erotutkinnon ja
ajattelen etteivät nekään osaa mitään, kun joutuvat yhteen
ulkomaalaisen kanssa, niin tulen ihan surulliseksi. Ja sitte on
maa täällä Norjassa niin huonoa verraten siihen mitä se on
ulkomailla; ei se ensinkään kannata miten me sitä viljelemme.
Kansa ei sitäpaitsi tahdo ottaa oppia. Ja vaikka he tahtoisivat
ja jos maa olisi paljon parempi, niin eihän heillä ole rahaa sitä
viljellä. On se ihmeellistä, että se niinkin on mennyt.
Nyt minä olen ylimmällä luokalla ja olen siellä vuoden ennenkuin
olen valmis. Mutta useimmat toverit ovat lähteneet ja minun on
ikävä kotiin. Minusta tuntuu siltä kuin olisin niin yksin,
vaikken ole ensinkään; mutta se on niin kummallista, kun kauvan
on ollut poissa. Minä luulin ennen, että minusta täällä tulisi
niin taitava, mutta pahalta se asia näyttää.
Mitä minä nyt rupean tekemään, kun tulen täältä? Ensin minä
tietysti tahdon kotiin, sitte minun kaiketi pitää hakea virka,
mutta se ei saa olla kaukana.
Voikaa nyt hyvin, rakkaat vanhemmat! Sanokaa terveisiä kaikille,
jotka minua kysyvät ja sanokaa heille, että minä voin hyvin,
mutta nyt minun on ikävä kotiin.
Poikanne
_Öyvind Torenpoika Pladsen_.
Hyvä Koulumestari!
Täten kysyn Teiltä, tahdotteko Te lähettää myötäseuraavan kirjeen
ettekä sanoa sitä kenellekään. Ja jollette tahdo, niin saatte sen
polttaa.
_Öyvind Torenpoika Pladsen_.