KAHDEKSAS LUKU.

Rakkaat vanhemmat!

Nyt me olemme saaneet paljon enemmän lukemista, mutta nyt minä

myöskin kohta olen saanut toiset kiinni, niin ettei enään ole

niin vaikeaa. Ja kyllä minä sitte muutan paljon isän torpalla,

kun tulen kotiin; sillä monet asiat siellä ovat nurin ja on se

ihme, että ne niinkin ovat menneet. Mutta kyllä minä panen ne

kuntoon, sillä minä olen oppinut paljon. Tahtoisin kovasti päästä

johonkin paikkaan, jossa saisin koettaa kaikkia mitä nyt tiedän;

sentähden minä aion hakea suureen paikkaan, jahka pääsen täältä.

Täällä sanovat kaikki, ettei Janne Hatlen niin taitava ole kuin

meillä kotona sanotaan, mutta hänellä on oma talo, niin että

eihän se liikuta muita kuin häntä itseään. Monet, jotka ovat

päässeet täältä, saavat hyvin suuria palkkoja; mutta heille

maksetaan niin hyvästi siksi, että meidän koulu on paras

maanviljelyskoulu maassa. Toiset sanovat, että naapuri-amtissa on

parempi, mutta se ei ole ensinkään totta. Täällä on kaksi sanaa:

toinen on teoria ja toinen käytäntö ja ne ovat molemmat hyvät

eikä toinen ole mitään ilman toista, mutta viimeinen on kuitenkin

paras. Ja ensimäinen sana merkitsee sitä, että pitää tietää syyt

ja perusteet joka työssä, mutta toinen merkitsee, että pitää

osata tehdä työ, kuten nyt esimeriksi jos on viljeltävä suo.

Sillä niitä on paljon, jotka tietävät kuinka heidän pitää

viljellä suo, mutta tekevät sen kuitenkin hullusti, kun eivät

osaa. Mutta monet taas kyllä osaavat, mutta eivät tiedä ja niin

sen suon kuitenkin käy hullusti, sillä on niin monellaisia soita.

Mutta maanviljelyskoulussa me opimme molemmat sanat. Johtaja on

niin taitava, ettei kukaan pysty kilpailemaan hänen kanssaan.

Viime maanviljelyskokouksessa, joka oli koko maan

maanviljelyskokous, alusti hän kaksi kysymystä, mutta muilla

johtajilla oli vaan yksi kysymys kullakin, ja aina se kävi

niinkuin hän sanoi, kun he olivat saaneet ajatella asiaa. Mutta

edullisessa kokouksessa, missä hän ei ollut, hutiloivat he vaan.

Luutnantin, joka opettaa maamittausta, on johtaja hommannut vaan

siksi, että hän on niin taitava; sillä ei muissa kouluissa ole

luutnanttia. Mutta hän on niin taitava, että luutnanttikoulussa

hän kuuluu olleen kaikkein paras.

Koulumestari kysyy käynkö minä kirkossa. Kyllä minä käyn

kirkossa, sillä nyt on pappi saanut kappalaisen ja hän saarnaa

niin, että kaikki kirkossa pelkäävät ja oikein sitä kuuntelee

ilokseen. Hän on niitä uusia uskolaisia, joita on Kristianiassa,

mutta se on vaan hyvä.

Tätä nykyä me luemme paljon historiaa, jota emme ennen ole

lukeneet ja ihmeellistä on nähdä kaikkia mitä maailmassa on

tapahtunut, mutta varsinkin meillä. Sillä me olemme aina

voittaneet paitsi silloin kun me olemme joutuneet tappiolle ja

silloin meitä on ollut paljon vähemmin. Nyt meillä on vapaus eikä

keillään muilla kansoilla ole niin paljon vapautta kuin meillä,

paitsi Amerikassa, mutta eivät ne siellä ole onnelliset. Ja

meidän pitää rakastaa vapauttamme yli kaiken.

Nyt minä lopetan tällä kertaa, sillä minä olen kirjoittanut hyvin

pitkältä. Koulumestari kyllä lukee kirjeen ja vastaa minulle

teidän puolestanne ja kirjoittakoon minulle uutisia kaikista

ihmisistä ja asioista, sillä muuten ei hän sitä tee. Ja terveisiä

nyt paljon lähettää teille poikanne

_Ö. Torenpoika_.

Rakkaat vanhemmat!

Nyt kerron teille, että täällä on ollut tutkinto ja minä olen

osannut erinomaisen hyvin monta ainetta, ja kiitettävästi

kirjoitusta ja maamittausta, mutta tyydyttävästi ainekirjoitusta

äidinkielessä. Se johtuu siitä, sanoo johtaja, etten ole lukenut

tarpeeksi ja hän on lahjoittanut minulle muutamia Ole Vigin

kirjoittamia kirjoja, jotka ovat mainioita, sillä minä ymmärrän

kaikki niissä. Johtaja on hyvin hyvä minulle, hän kertoo meille

niin paljon asioita. Kaikki täällä on ihan pientä sen rinnalla

mitä on ulkomailla; me emme ymmärrä paljon mitään, vaan opimme

kaikki skotlantilaisilta ja sveitsiläisiltä, mutta

hollantilaisilta me opimme puutarhaviljelystä. Monet matkustavat

näihin maihin, Ruotsissakin ovat paljon taitavammat kuin me ja

siellä on johtaja itse ollut. Nyt minä kohta olen ollut täällä

vuoden ja minä luulin, että olin oppinut paljon, mutta kun minä

kuulin mitä ne osasivat, jotka suorittivat erotutkinnon ja

ajattelen etteivät nekään osaa mitään, kun joutuvat yhteen

ulkomaalaisen kanssa, niin tulen ihan surulliseksi. Ja sitte on

maa täällä Norjassa niin huonoa verraten siihen mitä se on

ulkomailla; ei se ensinkään kannata miten me sitä viljelemme.

Kansa ei sitäpaitsi tahdo ottaa oppia. Ja vaikka he tahtoisivat

ja jos maa olisi paljon parempi, niin eihän heillä ole rahaa sitä

viljellä. On se ihmeellistä, että se niinkin on mennyt.

Nyt minä olen ylimmällä luokalla ja olen siellä vuoden ennenkuin

olen valmis. Mutta useimmat toverit ovat lähteneet ja minun on

ikävä kotiin. Minusta tuntuu siltä kuin olisin niin yksin,

vaikken ole ensinkään; mutta se on niin kummallista, kun kauvan

on ollut poissa. Minä luulin ennen, että minusta täällä tulisi

niin taitava, mutta pahalta se asia näyttää.

Mitä minä nyt rupean tekemään, kun tulen täältä? Ensin minä

tietysti tahdon kotiin, sitte minun kaiketi pitää hakea virka,

mutta se ei saa olla kaukana.

Voikaa nyt hyvin, rakkaat vanhemmat! Sanokaa terveisiä kaikille,

jotka minua kysyvät ja sanokaa heille, että minä voin hyvin,

mutta nyt minun on ikävä kotiin.

Poikanne

_Öyvind Torenpoika Pladsen_.

Hyvä Koulumestari!

Täten kysyn Teiltä, tahdotteko Te lähettää myötäseuraavan kirjeen

ettekä sanoa sitä kenellekään. Ja jollette tahdo, niin saatte sen

polttaa.

_Öyvind Torenpoika Pladsen_.

Kertomuksia(#48000) · 第 55 / 83 题