4
»Katso?» Kuinka olisi Helen jaksanut kiskoa katsettaan hänestä.
Silmät levällään hän katseli Harrya ikäänkuin hänen niin lähellä
hymyilevät kasvonsa olisivat olleet juhlakulkue, jota hän tarkkaili.
Eikö se ollut ihmeellinen juhlakulkue? Ja kuinka kauan, oi, kuinka
kauan Helen olikaan odottanut, että se joutuisi hänen kohdalleen! Nyt,
vihdoin....
»Tahtoisin sinun suutelevan minua, suutelothan?» virkkoi poika,
hyväillen häntä, houkutellen hänet taaskin nostamaan pehmeän
suunsa ylöspäin. Taaskin nuorukainen painoi huulensa niitä vasten
hätäilemättömään, hyvin suunnattuun, lämpimään suudelmaan. Koskaan ei
tämä tyttö saisi tietää, kuinka paljosta hän sai kiittää toista naista,
joka empimisen hetkellä oli opettanut Topin suutelemaan. Koskaan ei Top
tietoisesti sitä käsittäisi. Suudeltuaan hän sopersi: »Sinä suloinen
olento, sinä!... Helen — Helen — Helen! Tiedätkö, minusta tuntuu siltä
kuin olisin ollut kihloissa monen monta armasta _viikkoa_ eikä vain
kellon viimeisestä lyönnistä asti!»
»Niin, ja sinun on lähdettävä, ennenkuin se lyö uudelleen —»
»Lähdettävä? En kuolemaksenikaan! Mihin?»
»Sinun on palattava kutsuihisi.»
»Siellä on yllin kyllin väkeä ilman minuakin, kuten sinä sanoit
itsestäsi, neiti. Sitäpaitsi voin puhelimitse ilmoittaa... kohdakkoin,
ei vielä... kuten sinäkin teit —»
»Mutta mitä sinä voisit —»
»Väitän olevan! kuolemankielissä. Minun vuoroni. Ainoakaan sielu siellä
ei ole tietääkseenkään; he ovat kaikki illallispöydässä. (Se tyttö! Se
ahmiva Milo, suu täpötäynnä sokeroituja hedelmiä; laupiaat jumalat...)
Tai sanon, että sinusta on tarttunut minuun venähtänyt nilkka»,
lasketteli Top, sydän keveänä tämän gardeniansuloisen tytön tuottamasta
riemusta, tytön, jota hän tuntui kantavan sydämensä kohdalla kuin
kukkaa. »Samahan se on, mitä sanon. Vai palaanko sinne tanssimaan yhden
ainoan tanssin?»
»Kenen kanssa?»
»Sinun kanssasi. Minkä tähden kysyit sitä niin rajusti, armas? (»Armas»
hän sanoi ihan luonnollisesti.) Tiedänpä mitä teen; vien sinut mukaani;
pyöräytän sinua yhden kerran salin ympäri, ja sitten tulemme takaisin
tänne. Teemmekö niin?»
»Harry! Minäkö tässä puvussa?»
»Miksikä ei?»
»Katsohan sitä!»
»Niin katsonkin. Se on kovin kaunis.» Ensunmaisen kerran elämässään löytäen
sopivan sanan Top ylisti: »Se on romantillinen. Ja, armas, sinä näytät
siinä jumalallisen viehkeältä.» Top ei lainkaan muistanut kuulleensa
tätä lausetta toiselta tytöltä, herättäjältä, joka oli häntä ensiksi
suudellut. »Helen, armas, armas. Niin mielelläni tahtoisin näyttää
sinua kaikille. Kaikille, jotka ovat tanssiaisissa. Erittäinkin — niin,
kyllä. Siellä on muuan ystäväni, jolle erikoisesti haluaisin sinua
näyttää! Hyvin läheinen ystävä. Jones-niminen mies. Mutta sinä et saa
tanssia hänen kanssaan, muista!» pakisi tämä uusi, tämä sujuvapuheinen
Top, pitäen sivuttain tyttöä, joka ei saanut suunvuoroa. Useita
muutoksia, väitetään, saa rakkaus aikaan; sen osoittavat todeksi tämä
kielevä Top ja tämä hänen sylissään oleva puhumaton Helen! »Jonesilla
on oma tyttönsä; hänen sopii sangen hyvin tanssitella omaansa. Sinun on
tanssittava vain minun kanssani; kerran.»
»Mutta mitä, mitä muut ajattelevat —»
»Ajatelkoot, että me olemme antamassa tanssinäytöstä! Ajatelkoot, että
olemme juuri tulleet baletista Coliseumista. Tai ei; sinun ei tarvitse
tulla, jos sinusta on todella vastenmielistä. Minä pistäydyn sinne
pariksi silmänräpäykseksi ja tulen sitten takaisin. Sitten voimme olla
täällä, kunnes toiset tulevat takaisin ja voimme ilmoittaa heille»,
suunnitteli Top onnellisena. »Me olemme täällä vähän aikaa kaikessa
rauhassa —»
»St! Kuuntele!» huudahti Helen, äkkiä vetäytyen pois hänen rinnaltaan.
»Kuuntele! Eikö se ollut —»
»Mitä?»
»Joku koputtaa.»
5
Kenties vasta sitten he tajusivat, että joku koputti silloin ja että
jo useita minuutteja — joiden aikana maailman kaksi uutta nuorta
rakastunutta oli kinastellen, pilaillen ja suudellen sovittanut
toisiaan oikealle paikalle luonnon järjestyksessä — oli jatkunut kepin
kolkutusta laipioon ikäänkuin pilkallisena, jymisevänä säestyksenä.