»Hjuu!» hengähti Milo hurmioissaan löytämättä sopivampaa sanaa
suppeahkosta sanastostaan.
Mansikkajäätelöä suli möhkäle toisensa jälkeen tämän jumalattaren
suussa; sinne oli kadonnut muna- ja lohivoileipä ja useita muita
voileipiä — litteitä kuorettomiksi kolmioiksi leikattuja, mureketta
sisältäviä samoin kuin sellaisia, joita tehdään pehmeistä,
pitkulaisista ranskanleivistä, halki leikatuista, joten välistä
pilkottaa esiin krassia, kun puolikkaat on pantu vastakkain ja väliin
sijoitettu aikamoinen silava viipale — runsaasti silavaa; ja syöjän
odottaessa leikkasi niitä yhä lisää pitkän pöydän takana seisova pullea
ranskalainen, jolla oli keittiömestarin valkea lakki ja esiliina.
Sitten olivat virvoitusjuomat, sekä kahvia että kermasuklaata ja
mehevät, höyryävät kahvileivät kuten _Pekka Poikasessa_. Ja tortut
ja leivokset, kirsikkahyytelöllä päällystetyt, ja nuo toiset, jotka
ulkoapäin näyttivät niin kovilta, mutta joita syödessä piti olla
varovainen, jollei mielinyt tyyten ryvettyä valkeaan vaahtoon,
samanlaiseen kuin poikien parranajovaahto oli ainoa keino työntää ne
kokonaisina suuhunsa, kuten tämä nuori Venus oli maininnut useille
tanssilajilleen. Hedelmäsalaatti oli perin maukasta, ja — ajatella —
nämä olivat ainoastaan virvokkeita, tarjoilupöydän ääressä, seisoalta
nautittavia!
Pian tarjottaisiin oikein kunnollinen ateria, jolloin saisi istualtaan
syödä tosikylläiseksi asti; ja ruokalista olisi hyvä, tyyten
ranskalainen, nimittäin mayonnelaisia hummereita, kananpaistia,
kalkkunaa ja tryffeleitä ja kaikenlaisia muhennoksia ja salaatteja; ja
sitten olisi lisää jäätelöä, ei ainoastaan tuollaisia mitättömiä, pikku
hiukkasia lasilautasilla, vaan kokonainen vuori todellista jäähyytelöä
ja sen päälle sirotettuja manteleja — oi, herkullista!
Top tarkkaili hänen säteilyään.
11
Äkkiä hän jupisi anteeksipyynnön ja aikoi poistua ja jättää isoisänisän
ja majuri Hannanin ovensuuhun katselemaan.
Isoisänisän laiha käsi sujahti esiin ja tarttui nuoren miehen
karaistuneeseen hauislihakseen.
»Minne kiire. _Poika_?»
»Minun on tanssittava tämä tanssi, sir?»
»Kenen kanssa aiot sen tanssia?»
»Joanin.»
»Serkkusi, niinkö? Hän luopui sinusta. Minun on puheltava kanssasi
tämän tanssin aikana.... Majuri, suonette anteeksi vanhukselle?
Toivottavasti tapaamme taaskin toisemme pian, sangen pian. Nyt minun
on neuvoteltava eräästä asiasta tämän nuoren sukulaiseni kanssa!...
Käsivartesi, _Poika_.»