5
»Tanssiaisissamme?» mietti Top, äänettömänä hoputtaen tuhkaa
piipustaan. »Heidän tanssiaisissaan?»
Olivathan kutsut joka tapauksessa Topin!
Topiahan pidettiin isäntänä, vaikka kestityksen maksoikin isoisänisä.
Oliko Top isäntä?
Minkä tähden?
No niin, senvuoksi, otaksui hän, että se oli hänen syntymäpäivänsä —
että hän yksikolmatta vuotta takaperin oli ollut pieni, parkuva olento,
vastasyntynyt lapsi, pienempi kuin Phyllisin Bubbles.
Mokoma ajatus!
Nyt Phyllis luki ääneen vielä puoli tusinaa nimiä, kaikki ihan outoja
tälle täysi-ikäiseksi tulevalle nuorelle miehelle, joka aikoi pitää
nämä tanssiaiset.
»_Rouva Peacock_'», lisäsi Phyllis. »'_Neiti Maud St. Clair_' — onko
hän viehkeimmän vaaleaverisen kaunottaren sisar?»
»Serkku.» Top muisti hänet taannoisen pyhänseudun ajalta.
Alistuvasti Top ajatteli: »No niin, koska Liliä ei voi kosia, mitähän
jos yrittäisin filmitähteä?»...
6
Serkut lörpöttelivät edelleen.
»Samppanjaa? Luottamusvanki numero yhdeksänkymmentäyhdeksän. Tarkoitan
Hendersonia.»
»Tuleeko isoisänisä tanssiaisiimme vai eikö?»
»Ihan hänen tapaistaan tietenkin tulla ja kilpikonnan tavoin laahustaa
huoneessa —»
»Hänhän sittenkin kaikki maksaa!»
»Tossie, lainaa minulle kynääsi!... Kaksisataa kaksikymmentäneljä —
kaksisataa kaksikymmentäviisi... St!»
»Enemmän isoisänisän tapaista olisi pysyä poissa! Yhtä ominaista
hänelle olisi istua jääkylmässä huoneessaan yhden ainoan
kynttilänpätkän valossa ja lähettää Henderson joka minuutti tänne
soittamaan hotelliin. Mihin saakka pääsin? Kaksisataa kolmekymmentä —»
»Vieläkin enemmän isoisänisän tapaista on pitää koko perhettä
jännittyneenä odottamassa, mitä hän nyt tekee! Totisesti toivoisin
Gertruden pysyvän hiljaa ja -»
Gertrude kajautti vanhan balladin:
»Oli juhlijat hilpeitä, kauniita,
sali valoa tulvillaan —»
»Missä on se liuska? — kuusikymmentäneljä.»
»Ja joukossa nainen värjötti —
hän kaunehin kaiken maan!»
«— maailman huonoimpia tanssijoita, mutta meidän täytyy —»
»On elo hällä kova ja ankara
tuon vanhuksen vaimona.
Myi kauneutensa kullasta —»
»Gertrude, etkö voi lopettaa ja laskea, kuinka monta sinulla nyt on?»
»— no niin, ja sitten tulee Esme, Enid —»
»Vieläkö postimerkkejä?»
»— Doris, Pam —»
»Kaksisataa neljäkymmentä —»
»Ja kaikki Graysonin tytöt.»
»Neljäkymmentäviisi — neliäkymmentäkuusi —»
7
Toisten lavertaessa alkoi Top (äänettömänä polttaessaan) ihan
vakavasti ja tunnollisesti keskittää ajatuksiaan siihen tyttöön, neiti
Bébé St. Clairiin.
»Niinpä niin, mitä hänestä on sanomista? Eikö hän, Top, saattaisi osua
huonompaankin kuin palvomaan Bébéä?»
Top ei tietysti ollut nähnyt häntä taannoisen pyhäseudun jälkeen; mutta
eikö suhteita sopisi uudelleen solmita?
Bébé oli kiltti lapsi, olipa hän vaikka millainen tähti ja olipa
valokuvia vaikka kuinka paljon. Hän oli kiltti lapsi — ja hänellä oli
yllin kyllin puuhaa omissa tehtävissään, joten hän ei olisi Topin
vastuksina. Se olisi mainio asia; _hän ei olisi läheisyydessä_ puolta
aikaa. Ja se oli Topista suuri hyvä puoli vaimossa. Ja lisäksi kaikkiin
näihin Doriseihin, Enideihin, Pameihin, Maudeihin, Doreeneihin ja
Esméihin verrattuna, joiden nimiä nyt rapisi huoneessa kuin konfetteja,
mutta joista hän ei ollut ennen kuullut mitään, tämä Bébé tuntui
Topista ihan vanhalta, hyvältä tutulta. Top tunsi olevansa jo ihan
tottunut häneen. Olihan hän estänyt tytön katkaisemasta niskaansa; se
oli murtanut jään. Hän oli ollut siellä — Bébén kotona.
Koska kerran tämä isoisänisän vietävänmoinen suunnitelma oli
toteutettava, niin —
»_Polvistus sievimmälle_!» Taivaan kiitos, yksi vastuunalaisuus
otettaisiin pois Topin hartioilta, jos hän kosisi neiti St. Clairia.
Hänen ei tarvitsisi arvostella kuka _oli_ kaunein. Se oli jo tehty
hänen puolestaan. Top saattaisi astua maailman eteen vierellään tyttö,
jolle virallisesti oli annettu nimitys »Kaunein»!
8